KATSO VIDEO / LOOK VIDEO

http://www.youtube.com/watch?v=IGwA6zHCgOI

Teksti: Petri Kipinä

Kreikassa, Samoksen saarella

Pythagorian kylä. Timios  Stavron luostari

Samos on Kreikan kymmenenneksi suurin saari, joka sijaitsee Vähä-Aasian länsirannikolla Egeanmeressä. Etäisyydet saarella ovat lyhyet sillä se on vain noin 40km pitkä ja 20km leveä. Asukkaita Samoksella on 34000. Turkin välitön läheisyys (välimatkaa lyhimmillään yksi kilometri) näkyy armeijan alusten jatkuvana valmiutena. Muinaisten jumalten mielestä Samoksen saari oli Egeanmeren saarista kaunein. Tähän on helppo yhtyä katsellessaan saaren vehreitä maisemia, joita hallitsevat viiniviljelmät, oliivilehdot sekä sitruunapuut. Pienet, viehättävät kylät ovat tuttu näky vihreissä laaksoissa, vuorilla ja rannikolla. Kaunis luonto koki kovan kolauksen vuonna 2000 riehuneissa metsäpaloissa.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Zeuksen vaimo Hera on syntynyt saarella. Hänen kunniakseen oli tarkoitus rakentaa suuri ja kaunis temppeli mutta se ei koskaan valmistunut. Nykyisin siitä on jäljellä yksi ainoa pilari ja se on yksi saaren nähtävyyksistä. Legendan mukaan myös matemaatikko ja filosofi Pythagoras (alkujaan Mnesarkhos) on syntynyt Samoksella. Pythagoras muutti saarelta 500 eKr. Italiaan, sillä hän pelkäsi kovasti tyranni ja sotaherra Polykratesta Tätä ennen hän piileskeli Kerkis-vuoren luolassa. Pythagoras palasi Samokselle noin vuonna 530 eKr. jonne hän perusti filosofisen koulun. Se ei kuitenkaan ollut menestys joten hän lähti Etelä-Italiaan ja perusti sinne uuden, menestyksekkäämmän koulun. Pythagoras kuoli eri tietolähteiden mukaan joko vanhuuteen, paastoon tai murhaan Metapontionissa hieman yli 80-vuotiaana.

6. elokuuta 1824 kreikkalaiset voittivat turkkilaiset Mykalin meritaistelussa. Kyseistä päivää juhlitaan Samoksen kansallispäivänä vaikka se liitettiinkin Kreikkaan vasta vuonna 1913. Juhlintaan kuuluu muun muassa taistelun uudelleen esittäminen. Muita tärkeitä juhlapäiviä ovat pyhimysten nimipäivät. Kreikassa nimipäivä on paljon syntymäpäivää tärkeämpi. Suurin juhlapäivä lienee ilman muuta Neitsyt Marian kuolinpäivä 15. elokuuta. Elokuu on muutenkin juhla-aikaa sillä silloin viininkorjuu alkaa. Tällöin joka kylässä on tarjolla musiikkia, ruokaa ja juomaa aamuun asti.

Luostarielämää

Timios Stavron (Timios=pyhä, Stavros=risti) luostari on perustettu 1500-luvun loppupuolella. Tuolloin kaksi rikasta munkkiveljestä palasi kotiinsa Egyptistä. Luostarin paikkaa etsiessään he löysivät puisen valkoisen ristin. Myöhemmin samalta paikalta löytyi myös lähde ja näitä he pitivät enteinä. Sopiva paikka oli löytynyt. Veljeksille tuli kuitenkin riitaa paikasta ja niinpä toinen heistä rakensi oman luostarinsa toiseen paikkaan. Lähdevesi pulppuaa yhä kirkon seinästä. Sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Vettä maistamalla päätyy naimisiin vuoden loppuun mennessä sekä palaa takaisin Samokselle. Kirkon sisällä on upea, kokonaan puusta kaiverrettu ornamenttikuvioinen seinä vaikuttavan ikonostaasin taustana. Keskellä ikonostaasia (ikona=kuva) on Kuninkaan portti, josta saavat kulkea vain papit sekä vasta kastetut pojat. Naisväelle portista kulku on kielletty. Ikonostaasille ihmiset tuovat kuvia asioista joiden puolesta he rukoilevat. Mikäli apua ongelmaan saadaan tuodaan kiitokseksi lahjoja, :koruja, kelloja, sormuksia jne. Nämä kierrätetään huolellisesti ja käytetään hyödylliseen tarkoitukseen. Sulatuksen jälkeen ne päätyvät ikonien suojuksiksi. Nykyisin Timios Stavron luostarissa asuu vain muutama munkki. Pienestä matkamuistomyymälästä voi ostaa tuliaisia kotiinviemisiksi.

Elämyksiä ja hyviä makuja

Saaren kolmanneksi suurimmassa kylässä Pythagorassa (entinen Tigani, paistinpannu) on noin 1500 asukasta. Katukuvaan kuuluvat olennaisena osana monennäköiset sekä –kokoiset kissat.

Viehättävässä kalastajakylässä on runsaasti mahdollisuuksia nauttia hyvästä, perinteisestä kreikkalaisesta ruoasta sekä kiireettömästä elämänmenosta. Kreikkalainen salaatti, moussaka, tsatziki, paikallista kalaa souvlaki eri muodoissaan, täytetyt tomaatit jne. Ruoanlaitossa oliiviöljy on tärkeä ainesosa ja sitä käytetään paljon. Aterialla juodaan tietysti valkoviiniä, Retzinaa tai paikallista Mythos-olutta. Makea Samos Nectar jälkiruokaviini on erittäin hyvää jäiden kera. Vain Kreikassa Ouzo, ”Samoksen maito”, maistuu aidolta paikallisessa kreikkalaisessa katukahvilassa.

Samos on kuulu viineistään. Saaren kaksi viinitehdasta sijaitsevat Samoksen ja Karlovassin kaupungeissa. Manolates ja Vourliotes ovat saaren suurimmat viinintuottajakylät. Satamakaupunki Karlovassissa sijaitsee saaren ainoa yliopisto. Koumaradei on tunnettu hunajastaan. Kaunista luontoa kannattaa vielä erikseen käydä ihmettelemässä vehmaassa Satakielilaaksossa. Potamissa käydessä paikallinen vesiputous on näkemisen arvoinen. Mikään Niagara ei kyseessä ole mutta vaikuttava kokemus kuitenkin. Jo senkin vuoksi, että putouksen nähdäkseen on kahlattava vyötäröön asti ulottuvassa, miellyttävän raikkaan viileässä vedessä. Samos tarjoaa paljon nähtävää ja kokemisen arvoista. joten kannattaa varautua pidempäänkin lomaan.

Mukaan tuliaisiksi Samokselta: paikallista viiniä, ouzoa, keramiikkaa, ikoneja, yrttejä, oliivituotteita ja runsaasti valokuvia sekä iloista mieltä

Matkakohteena Samoksella oli Pythagorian kylä syys- lokakuussa 2008

Kuvat Veikko Roininen ja Petri Kipinä


KATSO VIDEO / LOOK VIDEO


http://www.youtube.com/watch?v=JyJU-ipXnb0

Teksti ja kuvat: Veikko Roininen

Matkalla Pohjois- ja Itä-Virossa –

Narva, Pyhtitsan luostari, Sagadin kartano, Rakvere

NARVA

Narva. photos Veikko Roininen

Viron ja Venäjän erottaa vain Narvajoki. Ennen toista maailmansotaa Narva oli barokkityylinen kaupunki.

Viron ja samalla EU:n itäraja rajautuu Narvajokeen. 1240 perustettu Narva on Viron kolmanneksi suurin kaupunki, asukkaita n. 70 000, joista 96% on venäjänkielisiä. Molemmilla puolilla jokea on linnoitukset. Viron puolella tanskalaisten perustama Hermannin linnoitus ja Venäjän puolella Iivanan linnoitus Ivangorod – ainutlaatuinen kokonaisuus Pohjois-Euroopassa, kaksi linnoitusta nenäkkäin rajan molemmin puolin.

Narvaa ovat hallinneet saksalaiset ritarit, venäläiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja virolaiset. Ruotsalaiset rakensivat Narvan 1500-1600 luvulla barokkityyliseksi kaupungiksi, mutta toisen maailmansodan aikana kaupunki tuhoutui melkein kokonaan. Vain muutama rakennus jäi siltä ajalta, kuten linnoitus ja raatihuone. Linnoitus vaurioitui kuitenkin pahoin. Pystyyn jäivät vain muurit. Pitkällinen, 1950-luvulla alkanut entistämistyö saatiin päätökseen 1986. Sen jälkeen sinne muutti Narvan museo.

Muistoksi vanhoilta ajoilta linnan pihalle on sijoitettu Viron ainoa Lenin-patsas. Patsas on asetettu siten, että Leninin käsi ja osoittava sormi on suunnattu rajalle. Virolaisen nokkeluuden mukaan sormi osoittaa kotiin päin.

Narvajoen toisella puolella avautuu kokonaan toisenlainen maailma. Narvalaiset käyvät siellä ostoksilla. Hintataso Venäjän puolella on kuulemma huomattavasti halvempaa. Rekkajonoja on täälläkin, mutta ei niin pitkiä kuin Suomen itärajalla. Juuri rajan yli tullut bussinkuljettaja kertoi rajanylityksen kestäneen kolme tuntia, vaikka maita erottaa vain yksi silta.

Narvan kaupunkikuva on hieman alakuloinen. Ehkä se johtui osittain vierailupäivän sateisesta säästä. Hotellimme oli kuitenkin uudistettu ja viihtyisä. Keskeisellä paikalla on uudehko kauppakeskus, joka ei poikkea laadukkuutensa puolesta suomalaisista kauppakeskuksista paljoakaan. Muuten kaupungin talot edustavat neuvostoaikaa. Viron itsenäistyttyä 1991 monet rakenteilla olleet talot jätettiin puolivalmiiksi ja niitä ei kuulemma kannata oikein valmiiksi tehdäkään. Kaupungin kaksi merkittävintä kirkkoa ovat aikoinaan rakennettu Krenholmin tehtaan työntekijöille. Nyt luterilainen Aleksanterin kirkko on edelleen korjauksen alaisena. Kirkko vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa.

Krenholmin puuvillakankaita ja kodin tekstiilejä valmistava tehdas on Narvan suurimpia työnantajia. Nykyisin Krenholmin omistaa ruotsalainen Borås Wäfveri Ab.

Aikoinaan se oli Venäjän imperiumin suurin tehdas. Perustettu 1857. Vuonna 1913 siellä oli työntekijöitä yli kymmenen tuhatta. Tehdas sijaitsee saaressa ja on rakennettu englantilaistyylisesti punatiilestä.

Narvassa työllisyys on vaakalaudalla. Puuvillatuotteiden valmistus ja markkinointi elää voimakkaassa murrosvaiheessa ja se on myös kohtalonkysymys monille narvalaiselle. Kustannustaso on noussut ja väkeä on vähennetty. Vaikka täällä minimipalkat liikkuvat alle 300 euron kuukaudessa niin silti halpatuontimaiden tuotteet voidaan tuottaa vielä pienemmillä kustannuksilla.

Suomalaisen silmää ilahduttaa Narvassa siisteys katukuvassa. Samaan ilmiöön olen kiinnittänyt huomiota muuallakin Virossa. Kaduilla ei näe roskaa, oluttölkkejä, pulloja, mäyräkoiran kartonkikuoria jne. kuten meillä Suomessa. Mistä meidän ”hälläväliä siisteydestä" -tyyli oikein kumpuaa.

Matkailu on kasvava elinkeino Itä-Virossakin. Narvan ympäristössä on monia mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia kohteita. 12 kilometriä Narvasta rannikolle on pieni kylpyläkaupunki Narva-Joesuu. Aikoinaan se oli mm. kirjailijoiden ja taidemaalarien suosima lomakohde. 13 km pitkä hiekkaranta houkuttelee nykyturistejakin.

PYHTITSA – luostarin puutarhassa

Pyhtitsa, photos Veikko Roininen

Kuremäellä sijaitseva Viron ainoa ortodoksinen toimiva nunnaluostari Pyhtitsa perustettiin vuonna 1891 ja tällä hetkellä siellä asuu n.160 nunnaa. Alue käsittää 75 hehtaaria. Luostari on miltei omavarainen. Ainoastaan sähkö- ja putkitöihin he tarvitsevat ulkopuolista apua. Vierailun aikana oli niin ikään ulkopuolisia työmiehiä tekemässä pihakäytäviä mihin tarvittiin raskaampia koneita.

Luostarissa on mahdollista vierailla pidemmänkin aikaa ja samalla osallistua työntekoon. Sitä varten alueella on vierastalo.

Perimätiedon mukaan 1400-1500 -luvulla eräänä varhaisena kesäaamuna virolainen paimen näki mäellä hohtavan ihmishahmon (Kristuksen ja toisen tiedon mukaan naishahmon ”Valoa tuova neitsyt”) Paimenen lähestyessä mäkeä, näky katosi. Sama ilmiö toistui vielä muutaman kerran. Paimen kertoi näystään muille kyläläisille. Muutama heistä näki saman näyn uudelleen lähellä paikkaa, jossa on nykyisin lähde. Näky toistui heillekin kolme kertaa. Tämän jälkeen he nousivat mäelle ja siellä suuren tammen alta he löysivät ikonin. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet mitä ikonin kuva esitti. Annettuaan ikonin ortodoksitalonpojille he ymmärsivät sen esittävän Jumalanäidin kuolonuneen nukkumista. Tämän tapahtuman kunniaksi mäelle rakennettiin kappeli. Venäjän ortodoksinen kirkko päätti, että paikka on pyhä ja aloitti nunnanluostarin rakentamisen.

Lähde on siis edelleen olemassa, samoin suuri tammi. Tammen vieressä on kappeli ja nunnien hautausmaa.

Pyhtitsa, photos Veikko Roininen

Lähdeveden uskotaan olevan parantavaa. Kyläläisetkin hakevat vettä pulloihin ja kanistereihin. Maistoin vettä ja pidin sitä erittäin hyvänä ja raikkaana. Mielessäni välähti, että milloinhan tämä kaupallistetaan. ”Pyhtitsan lähdevettä” Siinä olisi oiva tulolähde luostarille. Nuorentavaa tai parantavaa vaikutusta en kuitenkaan äkkiseltään huomannut. Pyysin kuitenkin tuttavaa ottamaan minusta valokuvan, että josko myöhemmin sitten olisin nuoremman näköinen. Lähteen vieressä oli myös uimakoppi niitä varten jotka halusivat kastautua vedessä kokonaan.

Vierailuaikani oli elokuu. Rakennusten väliset alueet olivat täynnä reheviä kukkaistutuksia: ruusuja, daalioita... ja monia muitakin elokuussa kukkivia lajikkeita. Ymmärrän, että kauniit istutukset lisäävät mielenrauhaa ja johdattavat ajatukset paratiisiin. Tosin minua hiukan ihmetytti, että nunnat eivät näyttäneet erityisen iloisilta. Muurien ympäröimä alue vaikutti pikemminkin hieman vankilalta, mikä ei liene tarkoitus. Alueella oli valokuvaaminen kielletty, mutta oppaan mukaan sai kuvata, kunhan ei kuvaa nunnia. Mikä on sitten oikein? Tässä on nyt kuitenkin näitä harvinaisia kuvia, olkaa hyvä. Toivottavasti luostari antaa anteeksi.


VIRON KARTANOT

Viron kartanoiden juuret lähtevät 1200- ja 1300-luvuilta. Tanskalaiset ja hiippakunnat läänittivät osan maista saksalaisperäisille vasalleille. Näin syntyivät ensimmäiset kartanot. Myöhemmin näin tekivät ritarikunnat. 1600-luvulla rakennettiin ensimmäiset palatsimaiset kartanot. Pohjan sodassa niistä suuri osa kuitenkin tuhoutui. 1710-luvulla Tallinna antautui venäläisille joukoille. Ehtona oli kuitenkin, että alueelle jää länsimainen kulttuuri ja mm. baltialaissaksalaisen aateliston ylin valta. Nykyinen Viro ja Latvia muodostivat silloin autonomisen osan Venäjän keisarikunnassa. Baltialaiselle aatelistolle tuli merkittävä rooli tsaarin Venäjällä. 1760-luvulla alkoi kartanoiden massarakentaminen.

1905 Venäjän vallankumousliikehdinnän aikaan kapinalliset polttivat Virossa yli sata kartanoa. Loput kartanoista alkoivat rappeutua. 1910 Viron alueella oli kartanoita pari tuhatta. Siihen sisältyi ritarikartanoita, kruununkartanoita pappiloita, kaupunkikartanoita, puolikartanoita, kirkkokartanoita jne. Saksalais-baltialaisten aatelistojen valtakausi päättyi Viron itsenäisen tasavallan syntymisen aikaan.

1918-1919 maareformin yhteydessä kartanot riistettiin aatelisilta omistajilta. Vain joitakin kartanoiden rakennuskokonaisuuksia ydinalueineen jäi entisille omistajilleen. 1939 Viroon jääneet baltiansaksalaiset ja entiset aateliset omistajat siirtyivät Saksaan.

Vuonna 2004 kartanorakennuksia oli 438 (lukuun eivät sisälly pappilat ja karjakartanot) Noin sata kartanoa on nykyään peruskorjattu ja hyvässä kunnossa.
(Lähde Valdo Praust 2006 Kauneimmat kartanot linnat ja linnoitukset)

Sagadin kartano

Sagadin kartano, photos Veikko Roininen

Ensimmäinen maininta kartanosta on vuodelta 1469. Omistaja oli silloin Otto von Risebiter. Myöhemmin kartano siirtyi von Bergeille. Seuraava omistaja oli Ruotsin kenraaliadjutantti Gideon von Fock. Sen aikainen kartano oli lautakattoinen hirsirakennus. Gideon von Fockin pojanpoika Johann Ernst von Fock aloitti uuden kivisen päärakennuksen rakentamisen 1749. Tämän jälkeiselle polvelle tilat eivät riittäneet kasvaneelle perheelle ja palvelusväelle ja kartanoon tehtiin monia muutoksia ja lisärakennuksia. Myös puutarhaa laajennettiin ja uudistettiin. Fockin suvun omistuksessa ollut kartano siirtyi valtiolle 1919. Seuraavan maareformin yhteydessä omistajalle Ernst von Fockille jäi vain kartanon sydän, johon hän jäi vuokralaiseksi 1939 saakka, minkä jälkeen hän muutti Saksaan. Fockin 1935 syntynyt poika Ivar on vieraillut myöhemmin kartanossa kaksi kertaa.

Kartanossa toimi koulu vuoteen 1974 asti. Vuonna 1977 kartano annettiin Rakveren Metsätalouden omistukseen. Suuret entistämistyöt saatiin päätökseen 1980-luvun lopulla. Nykyään siellä sijaitsee mm. metsämuseo, hotelli, ravintola ja koulutuskeskus. Kartanoa ympäröi kaunis luonto sekä suuri puisto lampineen. Kartanon päärakennus on avoinna yleisölle.

RAKVERE

Rakvere, photos Veikko Roininen

Keskiaikaisia elämyksia voi kokea Rakveren linnassa. Suomalaisillakin oli osuuttaa Tarvas-härkäpatsaan pystyttämiseen. Rakevere on idyllinen kaupunki.

Alle sadan kilometrin päässä Tallinnasta sijaitseva 17000 asukkaan Rakvere tunnetaan parhaiten historiallisesta linnastaan, joka on rakennettu ennen vuotta 1226. Toinen tunnettu maamerkki samalla kukkulalla, Vallimäellä, on Tarvas –härkäpatsas. Se paljastettiin kaupungin täyttäessä 700 vuotta kesäkuussa 2006. Virolaisten keräämien rahojen lisäksi Lapuan Suomi-Viro seura suoritti keräyksen patsashankkeeseen. Sillä katettiin kolmasosa kustannuksista. Lahjoittajat saivat nimensä patsaan jalustaan. Suomalaisia nimiä siinä on 730. Joukossa ovat mm. Mauno ja Tellervo Koivisto, Martti ja Eeva Ahtisaari, politiikkoja, nimiä yritysmaailmasta, urheilijoita ja yksityishenkilöitä.

Rakveren elintarviketuotannon perinne alkoi teurastamosta. Nykyinen 1990 rakennettu lihanjalostustehdas on suomalaisten rakentama ja suomalainen yritys HK Ruokatalo omistaa nykyään Rakveren tehtaan kokonaan. Suomalaisia ja pohjoismaisia yritysnimiä näkee kaikkialla kaupungilla. Nordea, Sampo pankki, Elisa, R-kioski. Ramirent. Suomalaiset yritykset ovat muutenkin näkyvästi esillä Virossa kuten Anttila, Alko, Keskon Rimi, K-rauta, Prisma ja Stockmann.

Idylliseen kaupunkiin voi parhaiten tutustua kävellen. Ystävällisiä ihmisiä ei täällä tarvitse etsiä. Esimerkiksi viihtyisän hotellimme Wesenberghin vastaanotossa työskentelevä nuori vaalea neito oli asiakkaalle aivan esimerkillisen upea kokemus.

Rakveren linnassa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Elämykset alkoivat jo portilla. Sisään ei päässyt ilman tunnussanaa. (Se muuten luki portin päällä) Kuvankaunis virolaistyttö esitteli meille keskiaikaisia kidutuskammioita hämärässä valaistuksessa – ”karmeaa”. Linnan pihalla on muitakin tähän aikakauteen liittyviä elämyksellisiä esityksiä.

Historiallisia nähtävyyksiä on vähän, mutta mielestäni itse kaupunki huokuu historian havinaa jo itsessään. Rakvere on maakunnan kulttuurillinen ja koulutuksellinen sydän. Uutta rakentamista edustaa upea urheilukeskus.

Matka tapahtui elokuussa 2008.

Tähän loppukevennykseksi vielä vitsi Viron uusrikkaista.

Perheen poika alkoi tulla täysikäiseksi. Enimmäkseen hän vietti aikaa kotona tietokoneiden ääressä. Isä alkoi jo huolestua, kun pojalla ei ollut vielä tyttöystävääkään. Niinpä eräänä päivänä isä kehoitti, että menepä nyt huvittelemaan, jospa sinulle löytyisi vaikka tuleva vaimo.

No, poika teki niin ja lähti discoon iltaa viettämään. Siellä hän tapasikin oikein mukavan oloisen nätin tytön. Mutta tyttöpä kysyi heti aluksi,  onko sulla mersu. Tähän poika vastasi harmistuneena: "Ei, ei ole".

Onko sulla kaksikerroksien omakotitalo, tyttö edelleen tykitti kysymyksillä. Poika raapi päätään ja vastasi:  "Ei valitettavasti ole".

Aamulla isä kysyi toivorikkaana pojalta, miten illalla kävi. Poika kertoi tavanneensa oikein mukavan tytön ja sanoi myös mitä tyttö oli kysynyt.

Johon isä vastasi: "Kyllä me Porche voidaan mersuun vaihtaa, mutta en minä nyt haluaisi lähteä talon kolmatta kerrosta purkamaan".


{snoobi}