Freddie Falconista Riku Niemi Orchestran solistiksi

Jorma Kääriäinen. Kuva Veikko Roininen

Kajaanissa syntynyt Jorma Kääriäinen on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran suomalaisessa musiikkiteollisuudessa. Lapsesta asti musiikista kiinnostunut mies kierteli jo lapsuusvuosinaan maita ja mantuja tanssiorkesteri Ossi Kalevin matkassa. Musiikillisia kiinnostuksen kohteita olivat lapsena ainakin The Beatles sekä Danny. Myöhemmin myös Elvis Presleyn vaikutus on ollut selvästi havaittavissa. Ensimmäinen oma yhtye Jorma Kääriäisellä oli jo vuonna 1976 ja tuolloin hänet tunnettiin paremmin taiteilijanimellä Freddie Falcon.

Vuonna 1992 Jorma tutustui Esa Pulliaiseen ja tuli valituksi Agentsien uudeksi solistiksi Topi Sorsakosken tilalle. Tätä yhteistyötä kestikin lähes 15 vuotta. Vuonna 2006 Agents & Jorma Kääriäinen - niminen kokoonpano jäi tauolle ja Topi Sorsakoski palasi ainakin hetkeksi entisen yhtyeensä keulakuvaksi. Agentsin jälkeen Jorma Kääriäisen ovat pitäneet kiireisenä soololevy Yhden tähden hotelli sekä samanniminen dokumentti. Riku Niemi Orchestran kanssa tehty levy Kädenjälki julkaistiin maaliskuussa 2008. Samoihin aikoihin käynnistyi mittava Vihdoinkin! - kiertue yhdessä Kari Tapion ja Paula Koivuniemen kanssa.

Kädenjälki sisältää hyvin erilaista materiaalia kuin Agentsin tai Jorma Kääriäisen soololevyillä olemme tottuneet kuulemaan. Iso orkesteri soi komeasti ja kappaleet ovat selkeästi viihteellisempiä kuin vaikkapa Agentsien kitaravoittoinen rock. Kääriäinen tulkitsee nämäkin kappaleet komeasti, vaikkei varsinaisia uusia hittejä joukkoon mahdukaan. Omillaan Jorma Kääriäinen saa toteuttaa itseään ja tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Matka Memphisiin legendaarisille Sun – studioille ja siellä levyttäminen oli yksi unelman täyttymys. Ari Matikaisen dokumentista voimme seurata muun muassa tämän matkan vaiheita sekä paneutua paremmin tämän herkän taiteilijan sielunmaisemaan.

Vuosien saatossa Jorma Kääriäisen positiivinen ja aito persoona on hurmannut niin nuoria kuin vanhempiakin kuuntelijoita, miehiä ja naisia. Innostuneisuus ja oma tyyli yhdistettynä upeaan ääneen on voittanut puolelleen yhä uusia ja uusia kuuntelijoita. Miehessä on paljon samaa kuin Reijo Taipaleessa. ”Koko kansan omat Jorkka ja Reiska” edustavat suomalaisuutta puhtaimmillaan. Mitään tällaista ei varmasti muualla maailmassa kukaan ymmärtäisi ja on turhaa odottaa menestystä esim. Euroviisuissa tämäntyyppisillä kappaleilla.

Omasta lapsuudestani asti iskelmämusiikin vaikutus minuun on ollut vahva. Kotona kuunnelluista kappaleista valtaosa on päätynyt äänitteellä jos toisellakin omaan levyhyllyyni. Ensimuistoni Agentsista ajoittuvat Topi Sorsakosken tulkitsemaan Besame Muchoon. Tämän kuten Jorma Kääriäisenkin aikaisen Agentsin levyjä on itselläni useampia. Suomalaisen iskelmämusiikin kaiho ja melankolisuus vetoaa johonkin sisälläni ja herättää vahvoja tuntemuksia. Tämä kai onkin yksi musiikin tärkeimmistä tehtävistä kenelle tahansa.

Toivon Agentsin ja Jorma Kääriäisen vielä palaavan yhteen. Ei sillä, että Topi Sorsakosken kanssa tehty Renegades – levy olisi ollut huono. Päinvastoin. Topin tie vie kuitenkin todennäköisesti muualle joten kun Agents joskus mahdollisesti keikkatauoltaan palaa on mielenkiintoista nähdä kuka sen solistina toimii. Se on varmaa, että nämä kaikki tulevat nauttimaan suurta suosiota suomalaisten keskuudessa vielä pitkään. Eikä vain ja ainoastaan tanssikansan omaisuutena.

+ ääni

+ persoona

+ monipuolisuus

+ vaatimattomuus

- loppuunpalaminen töiden runsauden takia?

Teksti Petri Kipinä

KUUNTELE JORMA KÄÄRIÄISTÄ TÄSTÄ. JORMA KÄÄRIÄINEN SINGS HERE


Bassovirtuoosi Lauri Porra soittaa kaikkea hevistä Sibeliukseen

Vuonna 1977 syntynyt Lauri Porra on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt olla monessa mukana. Metallimusiikin piirissä hänet tunnetaan parhaiten Stratovariuksen basistina. Porra soittaa myös Stratovarius-solisti Timo Kotipellon Kotipelto-yhtyeessä. Lauri Porra ei ole kuitenkaan jämähtänyt tietyn genren pariin. Miehen monipuolisuutta kuvastaa hyvin se, että mm. rockbändi Jonna’s Problem sekä Emma Salokoski Trio/-Ensemble ovat saaneet nauttia miehen bassottelusta.

Kuusivuotiaana musiikin opiskelun aloittanut Porra tutustui ensin sellon saloihin. Myöhemmin soittimeksi vakiintui bassokitara. Lauri Porra on opiskellut myös pianon, kontrabasson ja trumpetin soittoa sekä klassista laulua. Bassosoolon SM-kisat hän on voittanut kahdesti. Lauri Porra on tehnyt elokuvamusiikkia V2-Jäätynyt enkeli-elokuvaan ja julkaissut yhden, omaa nimeään kantavan soololevyn. Soololevyllä ovat mukana myös tutut Emma Salokoski ja Tuomo Prättälä Emma Salokoski Triosta/-Ensemblesta. Alexi Laiho Children Of Bodomista tuo oman lisänsä metallimusiikin puolelta.

Omena ei kauas puusta putoa. Lahjakas nuorukainen on säveltäjä Jean Sibeliuksen tyttärentyttären poika. Lauri Porra on selvästi ylpeä sukujuuristaan eikä häpeile niitä. Soololevyltä löytyy ilmeisesti ainoa pelkällä bassolla levytetty versio Valse tristesta. Lisäksi Porra on Stratovariuksen keikoilla esittänyt bassosooloissaan pätkiä Finlandiasta.

Kuten todettua, Lauri Porran tähänastinen muusikon ura sisältää monia, hyvin erilaisia kokoonpanoja sekä esiintymislavoja. Itselleni Porra on tuttu näky paidattomana, tukkaa heiluttavana hevimiehenä kesäisiltä festareilta sekä hämyisiltä klubeilta. Muuntautuminen Emma Salokosken keikoille jazz- ja bossanovatunnelmiin tapahtuu ilmeisen kivuttomasti ja uskottavasti. Itse en ole ikinä mieltänytkään Lauri Porraa vain ja ainoastaan hevibasistiksi ja metallipiirien omaisuudeksi. Arvostan hänen haluaan ja taitoaan olla mukana monissa eri projekteissa. Lahjakkaalle ja taitavalle muusikolle on aina kysyntää.

Lauri Porran esikuvista puhuttaessa on helppo nostaa esiin muutama nimi. Monen metallimiehen mielestä hän lienee kuin ilmetty, uudestisyntynyt Cliff Burton. Myös kotimaasta löytyy esikuva. Pekka Pohjolan vaikutus on ilmeinen Porran soololevyä kuunnellessa. Pohjolan ja Porran yhdistävänä tekijänä on myös erilaisten soitinten opiskelu nuoruudessa. Myös Jaco Pastoriuksen haamu leijuu kaiken yllä. P-P-P! Veikkaan seuraavan suurbasistin sukunimen alkavan P-kirjaimella. Mutta miten on basistivitsien laita?

+ rohkeus olla mukana useissa hyvin erilaisissa kokoonpanoissa
+ lahjakkuus ja geenit
+ miellyttävä ja positiivinen lavapreesens sekä julkisuuskuva

- riittääkö aika ja terveys olla mukana kaikessa, burnout?
- pitääkö jossain vaiheessa tehdä valintoja ja keskittyä enemmän pääbändi Stratovariuksen asioihin?

Teksti ja kuva Petri Kipinä


{snoobi}