Talouskriisistä huolimatta elämä jatkuu Kreikan saaristossa

Photo Veikko Roininen
Kokkarin kylä sijaitsee saaren pohjoisrannalla muutamien kilometrin päässä Samoksen suurimmasta kaupungista Vathista.

Paluu Samokselle

Kreikan kymmenenneksi suurimmalla saarella Samoksella sijaitsee Timios Stavron luostari. Kirkon seinästä pulppuaa lähdevesi jota maistavan henkilön uskotaan palaavan saarelle. Itse olen tuota vettä maistanut ja palannut Samokselle jo kahdesti. Tämänkaltaiset uskomukset ovat aina kiehtoneet mieltäni. Tämä yhdistettynä kiintoisaan kreikkalaiseen mytologiaan on tehokas myyntipuhe. Paikallisen kulttuurin ja elämäntavan ystävän on helppo valita suosikkinsa. Vehreä ja kaunis Samos on hyvä valinta rantaelämästä, hyvästä ruuasta, vaelluksesta sekä rennosta ilmapiiristä pitävälle lomailijalle.

Ensimmäisellä matkallani majoituin saaren kolmanneksi suurimpaan kylään Pythagorioniin. Kaksi seuraavaa matkaa eli ne paluut ovat kohdistuneet saaren pohjoisrannikolla sijaitsevaan Kokkarin kylään. Kylässä on noin 800 asukasta ja se on suosittu turistikohde. Kokkarissa on paljon hotelleja, ravintoloita ja baareja. Siitä huolimatta alkujaan kalastajakylä on säilyttänyt perinteisen, hyvin kreikkalaisen tunnelman.

Kadut Kokkarissa ovat kapeita ja niin sanotun pääkadun varrella sijaitsee ravintoloiden ja putiikkien lisäksi myös esimerkiksi hautausmaa. Ensimmäisellä matkalla pääkadun varrelta löytyi myös kanala. Pienten, sympaattisten kauppojen lisäksi vaikkapa retsinaa, kreikkalaista valko- tai roseviiniä on mahdollista ostaa suoraan paikallisten asukkaiden autotallista. Hedelmäostoksia on mahdollista tehdä suoraan kadulla liikkuvasta autosta. Joka aamu tiettyyn kellonaikaan megafonilla varustautunut kauppias ilmaantuu myymään maistuvia suupaloja halukkaille.

Photos Veikko Roininen

Rantakahvilassa voi nauttia kauniista maisemasta ja katsella vaikka kalastavaa kissaa. Illalla vastarannalla näkyy Turkin rannikon valot.

Photos Petri Kipinä

Kylän elämä keskittyy pääasiassa muutaman kadun varrelle. Siellä on kaikki, pikku hotellit, ravintolat, baarit, uimarannat. Lisää uimarantoja löytyy parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä; Lemonakia ja Tsamadou.

Photos Veikko Roininen

Kirkko on tietysti keskellä kylää.

Pienet hotellit ja sympaattiset ihmiset

Pythagorion oli enemmän purjehtijoiden paikka jonne saavuttiin näyttävillä huvijahdeilla. Kylän satama oli näyttävä näky. Meren läheisyys on läsnä myös Kokkarissa mutta sinne tullaan lähinnä ottamaan aurinkoa, surffaamaan sekä rentoutumaan. Pythagorionia huomattavasti paremmat rannat houkuttelevat sekä uimapukuisia että nudisteja auringonpalvojia. Molemmissa kylissä on hyvät ja huonot puolensa mutta itselleni Kokkari on huomattavasti parempi vaihtoehto. Kunnolliset rannat ja kreikkalaisempi ilmapiiri tekevät lomasta nautinnollisemman. Viihtyisiä rantabaareja ja persoonallisia kuppiloita löytyy kummastakin lomakohteesta.

Molemmista kylistä löytyy useita pieniä, perheiden tai pariskuntien omistamia hotelleja. Ensimmäisellä Kokkariin suuntautuneella matkalla hotelli La Plage osoittautui sympaattiseksi, pariskunnan omistamaksi hotelliksi. Iltaisin oli mahdollista keskustella päivän kuulumisista saman suvun vanhemman sukupolven kanssa. Tällä toisella, syyskuun loppuun sijoittuneella matkalla majapaikkana toimi viereinen hotelli Lambros. Suorastaan ylitsepursuavan sympaattinen emäntä Sophia yhdessä miehensä kanssa sai viikon aikana elämän tuntumaan pelkältä luksukselta. Mikäli osaat pari sanaa kreikkaa ja juttelet ihmisten kanssa on elämä paljon hauskempaa. Sen verran vaivaa voi jokainen matkailija mielestäni nähdä. 

Photo Veikko Roininen

Tsamadou-ranta

Photos Veikko Roininen

Talouskriisi ei näy saarilla

Itseäni hieman arvelutti matkustaa Kreikkaan maan taloudellisen tilanteen takia. Levottomuudet ovat leimanneet monia uutislähetyksiä joita olemme nähneet Suomen televisiossa. Ne tuntuvat keskittyvän kuitenkin mantereelle ja Ateenaan. Saarilla tämä ei tunnu näkyvän. Ei ainakaan Samoksella. Poliittiset kysymykset eivät olleet erityisesti esillä matkani aikana eikä minkään maan turisteja tunnuttu kohtelevan muita huonommin. Yksi kauppias innostui kommentoimaan asiaa sen verran, että huomautti hallituksen unohtavan saarilla asuvat ihmiset. Tavalliset kreikkalaiset taitavat pärjätä kriisistä huolimatta. Raadollisen tilanteen voi tiivistää erääseen paidassa näkemääni tekstiin joka meni jotakuinkin näin: ”Greek has no money, no job, don’t worry.” 

Photos Veikko Roininen

Kylän vanhin ravintola on perustettu 1925. Se on hyvin suosittu edelleenkin. Ravintoloiden parhaimmisto löytyy rantakadun varrelta. Pienestä viinipuristamosta voi itse isännältä ostaa pullon kotiin tuliaisiksi.

Retkiä lähikyliin 

Matkanjärjestäjät ovat luonnollisesti suunnitelleet Sinulle monenlaista ohjelmaa. On saarikierrosta, matkaa Turkkiin jne. Yksi asia, mikä ehdottomasti kannattaa tehdä mikäli matkustat Samokselle, on se, että suuntaat joko taksilla tai jalkaisin (vaellusperiaatteella reippaaseen ylämäkeen) Manolateksen kylään. Korkealla vuoren huipulla sijaitseva kylä on näkemisen arvoinen. Autenttinen tunnelma on täällä vielä karvan verran enemmän läsnä. Paikalliset ihmiset ovat todella lähellä. Nousu aivan kylän huipulle palkitsee sillä näkymät Lukaksen tavernasta ovat huikeat. Kuvattavaa riittää muutenkin joten kyllä lähtee. Lopputulos palkitsee. Manolatesin pikku putiikeista voi tehdä myös huokeita ostoksia. Itselle tai tuliaisiksi. Kylän tavernojen ruokatarjonta on myös huippuluokkaa.

Photo Veikko Roininen

Manolateksen idyllinen kylä sijaitsee vuoren rinteellä n. 15 kilometrin päässä Kokkarista. Koska julkista liikennettä ei ole, kannattaa sinne tehdä retki vuokra-autolla, taksilla tai vaikka patikoiden. Taksi Kokkarista maksaa n.17 euroa. Asukkaita kylässä on alle sata.

Photos Veikko Roininen

Photos Veikko Roininen

Manolateksessa asuu ja työskentelee monia taidekäsityöläisiä. Muita elinkeinoja ovat tietysti turismi ja viininviljely. Jotkut ulkomaalaisetkin ovat löytäneet itselleen kylästä ja sen lähialueilta rauhallisen ja luovaan työhön inspiroivan asuinsijan. Lukas-ravintolan terassilta avautuu upea näköala yli viinilaaksojen. Samos Muscat- viinin valmistamiseen kuuluu rypäleiden kuivaus auringossa viikon ajan.

 

Teksti: Petri Kipinä

Kuvat: Petri Kipinä ja Veikko Roininen

 


 

Berliini tarjoaa matkailijalle elämyksiä sekä kokemuksia

Photo Veikko Roininen

Brandenburgin portti

Saksan pääkaupunki Berliini tunnetaan nykyisin vilkkaasta yöelämästään sekä vapaamielisestä ja kansainvälisestä ilmapiiristään. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Toisen maailmansodan jälkeen 155 km pitkä Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä aina vuoteen 1989 asti. Muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen. Muurin murtuminen oli oikeastaan onnekas väärinkäsitys. Hallituksenvastaisten mielenosoitusten takia matkustusrajoituksia haluttiin lievittää. Tiedotteen lukija Günter Schabowski ei tiennyt sen yksityiskohtia. Hän kertoi toimittajalle päätöksen olevan voimassa heti. Tämä tieto sai ihmiset ryntäämään muurille vaatimaan pääsyä toiselle puolelle. Tätä päivää. 9. marraskuuta vuonna 1989, pidetään muurin murtumispäivänä.

1940- luvulla elintarvikkeet piti kuljettaa kaupunkiin lentokoneilla Neuvostoliiton katkaistessa maayhteydet Länsi-Berliiniin. Nykyisin ilmasilta kuljettaa kaupunkiin turisteja sillä Berliini on yksi suosituimmista matkakohteista mielenkiintoisesta kaupunkilomasta haaveilevalle. Mikä Berliinissä sitten kiehtoo ja mitä siellä voi nähdä? Siitä seuraavassa.

Miksi Berliiniin?

Olin kuullut useiden ystävieni kertovan kokemuksiaan Berliinistä ja nuo tarinat nostattivat entisestään matkustusintoani. Toisaalta pelkäsin odotusteni nousevan jo liiankin korkeiksi mutta en joutunut suinkaan pettymään. Päinvastoin. Pitkä viikonloppu Berliinissä tarjoaa uskomattoman paljon nähtävää ja koettavaa vaikka tuossa ajassa näet vasta murto-osan Saksan suurimmasta kaupungista. Kannattaakin etukäteen miettiä mitä haluaa matkan aikana nähdä. Berliiniin voi aina, ja sinne myös kannattaa, palata. Ensimmäinen matkani kaupunkiin toteutui marraskuussa jolloin sää oli miellyttävän leuto ja vähäsateinen. Berliinin talvet ovat yleensä pimeitä, sateisia ja lumettomia. Talvi on suomalaiseen talveen verrattuna varsin lyhyt eikä lunta sada meikäläiseen tapaan.

Tärkeää on hotelli hyvällä sijainnilla, omien toiveiden mukaan

Hotelli toimii tukikohtana matkan ajan joten sen sijainti on tärkeä. Majapaikkanani oli tyylikäs, viihtyisä ja edullinen hotelli Castor The Vine Schönebergin kaupunginosassa. Matka lentokentältä hotellille sujui helposti ja joutuisasti bussin sekä metron avulla. Heti alkuun kannattaa ostaa omiin tarkoituksiin sopiva matkalippu virkailijalta tai automaatista. Tarjolla on useita eri vaihtoehtoja. Kätevä on esim. vuorokausilippu, jonka hinta on 6,50€. Sillä voi matkustaa rajattomasti valitsemallasi vyöhykkeellä lipun voimassaoloaikana. Kertaalleen leimattua lippua ei tarvitse enää leimata uudelleen.

Hotelli Castor the Vine. Schönebergin kaupunginosassa on paljon kauniita vanhoja asuinrakennuksia puistokatujen varsilla. Buddy Bear-patsaita on sijoitettu kadun varsille ympäri Berliiniä. KaDeWe on shoppailijan unelmatavaratalo ja siellä voi nauttia mukavan ateriankin.

Castor The Vinen sijainti oli mainio sillä se sijaitsee lähellä kahtakin eri metroasemaa. Hotellin asiakaspalvelu oli miellyttävän ystävällistä sekä avuliasta. Hotellin läheisyydestä löytyy useita hyviä ravintoloita moneen eri makuun. On tarjolla sekä espanjalaista, italialaista että perinteistä saksalaista keittiötä. Hinnat ovat siedettäviä sillä kahden henkilön aterian hinnaksi alkuruokineen ja juomineen tuli hieman runsaat 20€. Aamiaispaikkojen suhteen tilanne on sama, valinnanvaraa löytyy. Vatsansa saa kylläiseksi halvimmillaan viidellä eurolla.

Etukäteen odotettu vilkas yöelämä osoittautui sekin maineensa veroiseksi. Hotellin läheisyydessä sijaitsee monia mukavia baareja lähes jokaiseen makuun. Pieniä ja savuisia istuskelupaikkoja joiden boheemi sisustus hakee vertaistaan. Äänekkään tanssimusiikin hallitsemia yökerhoja ja kaikkea näiden väliltä. Olut on halpaa sillä kalleimmillaan tuopista joutui pulittamaan kolme euroa.

Perinteiset nähtävyydet kerralla haltuun

Kävelymatkan päässä hotellista sijaitsi KaDeWe(Kaufhaus des Westens), joka on Euroopan toiseksi suurin tavaratalo heti Lontoon Harrodsin jälkeen. Tavaratalo on todellinen nähtävyys sillä siellä on myynnissä lähes 400 000 erilaista tuotetta. Mm. KaDeWen elintarvikeosastolta löytyy satoja erilaisia juustoja, leipiä, makkaroita sekä leivoksia. Erilaisten alkoholijuomien ja makeisten määrä huimaa päätä. Maistiaisia tarjotaan auliisti. Tavaratalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevaa ravintolaa voi suositella näköalansa, ei hintatasonsa puolesta. Uskomattoman runsas tarjonta hakee vertaistaan mutta hinta nousee nopeasti hyvinkin korkeaksi sillä ruokalautasen hinnoittelu tapahtuu painon mukaan.

Bussilinja 100 toimii hyvin sightseeing-tarkoitukseen. Voitonpylväs, parlamenttitalo, museoita, puistoja ja kirkkoja on reitin varrella.  Brandenburgin portin lähellä Marilyn Monroen hahmo on  kutsuvana Madame Tussaudin vahakabinetin edustalla.

Kätevä tapa nähdä Berliinin tunnetuimpia nähtävyyksiä on nousta bussin nro 100 kyytiin. Kyseisen bussin pysäkki sijaitsi aivan hotellini lähellä. Linja on erittäin suosittu joten sillä liikennöivät kaksikerroksiset linja-autot. Kannattaa nousta bussin toiseen kerrokseen josta on paremmat näkymät. Bussissa, kuten metroissakin on kuulutukset jotka helpottavat mahdollista poisjääntiä. Mikäli et jää matkalle jotakin nähtävyyttä tarkemmin ihailemaan päädyt bussin kyydissä Alexanderplatzille, Itä-Berliinin puolelle. Päätepysäkin välittömässä läheisyydessä voi ihailla itäosan tunnetuinta maamerkkiä, 365 metriä korkeaa televisiotornia. Bussireitin varrelta löytyvät esimerkiksi Siegessäule (Voitonpylväs), Keisari Vilhelmin muistokirkko, Valtiopäivätalo, paraatikatu Unter den Linden sekä Brandenburgin portti.

Valtiopäivätalon arkkitehtuuria hallitsevat renessanssityyli sekä scifistinen kupoli

Suosittelen ehdottomasti pistäytymään sisällä valtiopäivätalossa. Vierailu ei maksa mitään. Mutta käyntiä varten on varattava aika etukäteen internetin kautta. Mukaan täytyy varata passi tai jokin muu henkilöllisyystodistus. Rakennus on suosittu turistikohde ja ihmisiä päästetään sisään tietty määrä kerrallaan 15 minuutin välein. Kaikki joutuvat kulkemaan lentokenttämäisen turvatarkastuksen läpi ja muutenkin kulkua seurataan tarkasti sekä saksalaisen jämäkästi.

Mielenkiintoisin osa rakennusta on ehdottomasti sen scfi- elokuvat mieleen tuova lasikupoli, jonka on suunnitellut Sir Norman Foster. Kupoli on huomattavasti modernimpi kuin alkuperäinen, 1890- luvulla suunniteltu edeltäjänsä. Fosterin luomus hyväksyttiin aikoinaan vain yhden äänen enemmistöllä Liittopäivien rakennuslautakunnan äänestyksessä. Vähemmistö kannatti rakennuksen entisöimistä toisen maailmansodan aikaiseen ulkoasuun.

Karl-Marx-Allee rakennettiin sosialistisen It-Saksan paraatikaduksi. Sitä kutsuttiin jonkin aikaa myös Stalinalleeksi. Lähettyvillä saattoi aistia vielä nykyäänkin sosialistiajan kahvilatunnelmasta. Checkpoint Carlie oli Itä-Berliinin rajanylityspaikka. Sen vierustalla on vuosien 1961-1989 historiaa esittelevä näyttely.

Parlamenttitalon katollla oleva kupoli on yksi Berliinin mahtavimmista elämyksistä. Tyylikkäässä kahvilassa voi nauttia hyvästä ateriasta, kahvista ja viineistä. Kattotasanteelta on näköala mm. Brandenburgin portin suuntaan. Aikoinaan Berliinin muuri sijaitsi portin puiston puolella.

Brandenburgin portilta kävellen läheisille nähtävyyksille

1700- luvulla rakennettu Brandenburgin portti on ehkäpä Berliinin tunnetuin symboli. Se on eittämättä yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä jonka lähistöllä on runsaasti kahviloita sekä matkamuistomyymälöitä. Portin ali kulkee länsi- itäsuuntainen leveä katu jonka nimi portin itäpuolella on Unter den Linden. Idänpuoleisella aukiolla kokoontuivat matkani aikana turistien lisäksi niin joogaryhmä kuin monenlaiset kaupustelijatkin. Iltavalaistuksessa portti on kaunista katseltavaa.

Brandenburgin portilta on lyhyt kävelymatka muille läheisille tunnetuille nähtävyyksille. Vuonna 2005 entisellä muurivyöhykkeellä avattu Holokaust- muistomerkki on pysäyttävä. Se käsittää kaikkiaan yli 2700 betonikuutiota jotka ovat pinta-alaltaan samankokoisia mutta eri korkuisia. Lähes vastapäätä tätä muistomerkkiä on Tiergartenin puistossa sijaitseva homoseksuaalien muistomerkki. Kyseessä on kivipaasi, jonka kurkistusaukosta voi katsella videota suutelevista miespareista. Nykyisin myös naispareista.

Brandenburgin portilta hieman eteenpäin sijaitsee vaikuttava Holokaust-muistomerkki. Potsdamer Platzin ympäristöön on rakennettu huippumoderneja liiketaloja, mm Sony Center.

Tiergartenista kävelymatka jatkui paikalle jossa sijaitsi Adolf Hitlerin massiivinen bunkkeri (Führerbunker) toisen maailmansodan aikana. Tässä samaisessa bunkkerissa Hitler ja Eva Braun tekivät itsemurhan. Bunkkerin sijaintipaikalla ei ole minkäänlaista muistomerkkiä. Vain suurehko kyltti josta voi lukea aiheesta ja katsella pohjapiirroksia. Führerbunkerilta matka jatkui vielä Checkpoint Charlielle, joka toimi rajanylityspaikkana vuosina 1961-1989. Nykyisellään tarkastuspiste on luonnollisesti täysin tuotteistettu. Paikalla on yksi vartiokoppi ja kyltti sekä miehiä pukeutuneina sodanaikaisiksi vartioiksi. Lähistöllä on runsaasti matkamuistomyymälöitä mutta myös historiallista faktaa esitteleviä kylttejä.

Pilvenpiirtäjien Potsdamer Platz sekä Berliinin filharmonikot

Potsdamer Platz, joka ympäristöineen on rakennettu lähes täysin uudestaan toisen maailmansodan jälkeen, on vaikuttava näky. Nykyisin aluetta hallitsevat huikeat pilvenpiirtäjät ja huima Sony Center, joka koostuu seitsemästä eri rakennuksesta. Alueella on asuntoja, hotelleja, kulttuurikohteita, myymälöitä sekä konferenssikeskus. Sony Centerin läheisyydessä sijaitsee arvostetun Berliinin Filharmonikkojen kotipesä, Berliinin filharmonia. Niin sisältä kuin ulkoakin vaikuttavan näköisen rakennuksen konsertteihin saa lipun hyville paikoille edullisesti, noin 50 eurolla. Filharmonikkoja johtaa nykyisin kuuluisa kapellimestari Sir Simon Rattle ja orkesterissa soittaa myös kaksi suomalaista kontrabasistia, Janne Saksala ja Esko Laine.

Mitä jäi vielä näkemättä?

Vaikka mitä on ensimmäinen ajatus. Seuraavaksi tarkoitukseni on matkustaa kaupunkiin kevät- tai kesäaikaan jolloin sen kadut ja puistot heräävät eloon. Löytöjen tekeminen kirppareilta, kävely kauniissa ja suuressa Tiergartenissa tai vaikkapa auringonotto Wannseen uimarannalla, siinä muutama ohjelmanumero noin aluksi. Myös boheemien matkailijoiden suosima Prenzlauer Berg täytyy kokea. Mikäli haluaa kokea vielä autenttisemman Itä-Berliinin pitää matkustaa Brandenburgin portilta 14 kilometriä itään Marzahniin. Siellä karu ja köyhä itä näyttäytyy aidoimmillaan.

Itä-Berliinissä tuli tällä matkalla oltua turhan vähän. Mutta pitkä viikonloppu on toivottoman lyhyt aika kokea Berliini kokonaisuudessaan. Ehkä jopa viikko on siihen liian lyhyt. Berliini onnistui siinä missä toivoinkin. Se kutsuu luokseen uudelleen.

Petri Kipinä

Kuvat Petri Kipinä ja Veikko Roininen


Las Palmasin keskustan kauniita vanhoja rakennuksia

Jälleen Gran Canarialle

Myöhäiskeväällä tienoilla pakkasin matkalaukkuni ja lensin kolmatta kertaa lomalle Playa del Inglésiin. Matkanjärjestäjänä toimi Air Finland Holidays jonka toiminnasta ei tälläkään kerralla löydä moitteen sijaa. Ystävällinen palvelu lentokoneessa sekä reipas ja mukava opas Rita itse matkakohteessa ansaitsevat kiitokset. Majapaikkanani toimi pelkästään Air Finlandin asiakkaille varattu huoneistohotelli Los Nardos. Sen sijainti on erinomainen ja palvelu pelaa vaikka itse rakennus onkin jo parhaat päivänsä nähnyt. Los Nardosista on lyhyt matka mm. ostoskeskus Yumbon ravintoloihin ja huvituksiin. Rantakin on aivan nurkan takana ja kaupat sekä muut palvelut lähellä.

Majapaikkana pieni huoneistohotelli Los Nardos Playa del Inglésissä. Koiranpentuja kaupan Las Palmasissa. Kanarian alkuperäiskoirarotuja kuvailevia patsaita Las Palmasin keskustassa.

Koira haudattuna

Sain tällä matkalla tietää, että Gran Canaria tarkoittaa suomeksi suurta koiraa. Näin ollen saarihan on täydellinen lomakohde minunkaltaiselleni koiraihmiselle. Gran Canarialta on kotoisin kaksi koirarotua joista presa canario eli Kanarian dogo lienee se tunnetumpi. Eikä vain positiivisessa mielessä. Tämä rotuhan on luokiteltu vaarallisten koirarotujen joukkoon. Nykyisin presa canario on pelastettu sukupuuton partaalta. Sattumoisin juuri Gran Canarialla on kasvattaja jolla on maailman paras uros sekä muitakin palkittuja koiria itsellään. Itse asiassa hyvin monella saarelaisella on koira lemmikkinään. Valitettavasti niitä löytyy paljon myös hylättyinä. Erona Suomeen eläinkaupat ostoskeskuksissa sekä eläinkauppiaat kaduilla ja kujilla myyvät koiranpentuja. Itseäni tämä hirvitti sillä niin pienissä tiloissa pennut joutuvat kaupoissa olemaan. Sain myös kuulla, että muinoin koiria otettiin mukaan merimatkoille. Siellä niitä käytettiin turvana, viihteenä ja myös ruokana. Nykyisin ei sentään koiraa ole ruokalistalla kanarialaisissa ravintoloissa.

Ilmastonmuutos näkyy Gran Canariallakin

Gran Canariaa kutsutaan ikuisen kevään saareksi. Normaalisti saaren pohjoisosassa vallitsee keskieurooppalainen ilmasto. Siellä on vehreämpää kuin saaren muissa osissa ja se on viinintuotantoaluetta. Keskiosan laaksot puolestaan ovat saaren kosteinta aluetta ja siellä kasvatetaan mm. perunoita ja porkkanoita. Gran Canarian eteläosan ilmasto on trooppista ja siellä kasvavat mangot, papaijat, tomaatit sekä kurkut. Ilmastonmuutoksesta puhutaan nykyään paljon ja muutokset näkyvät myös saaren eteläosassa. Se nimittäin kärsii tällä hetkellä poikkeuksellisesta kuivuudesta. Oppaan mukaan maaliskuussa oli kulunut jo yli vuosi siitä kun etelässä oli viimeksi satanut. Yleensä sateisin kuukausi on joulukuu ja kylmin puolestaan tammikuu. Tällä hetkellä tilanne on jo niin huono, että vedenkeräysaltaat alkavat tyhjentyä eikä suihkuista aina tule vettä. Luonto kärsii ja kasvit kuihtuvat. Turistien vedensaannista pidetään kuitenkin tarkasti huolta.

Parantava lämpö ja haitallinen Sirocco–tuuli

Lämpötila Gran Canarialla on tasainen ympäri vuoden. Keskilämpötila on sekä kesällä että talvella reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Talvella yöt ovat kylmempiä. Tuolloin lämpötila voi laskea kymmeneen asteeseen. Tämänkaltainen ilmasto on hyväksi nivelille sekä astmapotilaille. Astma saattaa jopa hävitä kokonaan. Normaalisti nelisen kertaa vuodessa Afrikasta puhaltava Sirocco -tuuli tuo mukanaan yli neljänkymmenen asteen helteet. Tuolloin tuulen mukana Saharasta kulkeutuva hienonhieno hiekka vaikeuttaa näkyvyyttä oleellisesti. Paikalliset käyttävät ilmiöstä nimeä calima. Lasten, vanhusten sekä keuhkosairaiden on syytä pysytellä sisätiloissa. Myös elektroniikka on suojattava huolellisesti esimerkiksi jätesäkkeihin. Ilmastonmuutos näkyy tässäkin ilmiössä. Alkuvuoden aikana tuulesta on saatu ”nauttia” jo poikkeuksellisesti kolme kertaa.

Las Palmas

Tällä matkalla minulle tarjoutui tilaisuus vierailla myös Las Palmasissa joka on Kanariansaarten suurin kaupunki ja Gran Canarian pääkaupunki. Toisin kuin turismille pyhitetyssä Inglésissä siellä voi nähdä myös alkuperäistä väestöä. Opas Rita kertoi mielenkiintoisia tarinoita kaupungin historiasta. Las Palmasin perusti 24.6.1478 mies nimeltä Juan Rejón. Kaupungin perustamisen jälkeen hän aloitti sodan Kanariansaarten alkuasukkaita guancheja vastaan. Rita kutsui näitä guancheja ”persjalkaisiksi”. He kun ovat ruumiinrakenteeltaan lyhyitä ja pyöreähköjä. Naiset ovat ylpeitä kiloistaan ja ovat sitä mieltä että mitä lihavampi nainen niin sen parempi.

Entinen kuvernöörin talo jossa Kolubuksen kerrotaan yöpyneen. Santa Anan katedraali. Kirjasto.

Kaupungista löytyy toki yli kolme kilometriä pitkä Las Canterasin hiekkaranta mutta myös paljon muutakin nähtävää. Vanhan kaupungin arkkitehtuuri sekä kauniit talot ja vaikuttava tuomiokirkko Catedral de Santa Ana hivelevät silmää. Kirkon torniin on mahdollista nousta mutta en tehnyt sitä korkean paikan kammoni vuoksi. Vanhan kaupungin yksi kauneimmista nähtävyyksistä on Casa de Colon. Se rakennettiin 1400-luvulla kuvernöörin asunnoksi. Kristoffer Kolumbuksen kerrotaan yöpyneen talossa vuonna 1492 matkallaan löytämään Amerikkaa. Mukava tarina vaikkei se ihan totta taida ollakaan. Nykyisin Casa de Colon toimii museona josta löytyy monennäköistä meriaiheista nähtävää sekä tyylikkäitä pienoismalleja.

Kirjaston vieressä kaunis pieni puisto ja sen reunalla koristeellisia kioskeja.

Las Palmas on tunnettu laajasta kulttuuritarjonnastaan ja se on ollut ehdolla Espanjan vuoden 2016 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Siellä järjestetään monia ulkoilmakonsertteja. Erilaiset tapahtumat tuovat kaupunkiin myös tunnettuja vierailijoita. Mm. Esa-Pekka Salonen oli vieraillut tammikuussa järjestetyillä musiikkifestivaaleilla. Kulttuurin lisäksi Las Palmas tunnetaan yliopistokaupunkina. Siellä sijaitsee maailmankuulu lääketieteen osakunta jonne saapuu opiskelijoita manner Espanjan lisäksi mm. Etelä-Amerikasta. Yliopistosta valmistuu sydänspesialisteja. Sairaalat Las Palmasissa ovat uusia ja sairaanhoito toimii Suomea paremmin.

Vuosittain Gran Canarialla vierailee yli 2 000 000 turistia. Tärkein elinkeino Las Palmasissa niin kuin koko saarella on matkailu. Paikalliset ovat ymmärtäneet tämän hyvin ja turisteista on ruvettu pitämään entistä parempaa huolta. Las Palmasin satamaan Puerto de la Luziin saapuu vuosittain myös useita suuria turistialuksia aina Yhdysvalloista asti jotka tuovat oman lisänsä kaupungin kassaan. Turistit majoittuvat aluksilla ja tekevät ostoksia saarella. Puerto de la Luz on lisäksi myös tärkeä rahtisatama.

Meillä oli ilo tutustua miten kuuluisat Aloe Vera tuotteet syntyvät. Aloa Vera on keltakukkainen kaktusta muistuttava mehikavsi.  Sen  piikikkäistä lehdistä  fileroidaan mehevä sisus käytettäväksi. Aloe Vera on puhdas luonnontuote ja sellaisenaankin voidaan hieroa iholle tai jopa syödä. Siitä tehdään Kanarialla mm. geeliä, voidetta, saippuaa. Kannattaa ostaa matkamuistoksi. Muita tuliasia löytää mm. Las Palmasin lähettyvillä olevasta El Miradoria kauppakeskuksesta. Shoppailun välissä voi istahtaa vaikka Euron kahvilassa, jossa kaikki maksaa, kuten kahvi, täytetty sämpylä jne. vain yhden Euron kappaleelta.

Uutta ja vanhaa, hyvää ja huonoa

Kaksi viikkoa tuntui juuri sopivalta ajalta Playa del Inglésin hulinassa. Tänä aikana ehti nähdä ja kokea myös paljon uutta. Parin viikon matkalla ehtii jo vähän kyllästyäkin. Silloin kai loman tavoite on saavutettu? Suosittelen kaikille vierailua Las Palmasissa. Siellä kannattaa viettää useampikin päivä. Tämä tuo mukavaa vaihtelua ja kontrastia turisteja varten rakennetulle Inglesille, joka on täydellinen rantalomakohde upeine dyyneineen. Shoppailun nälkäisille pitää vinkata ostospaikaksi El Miradoria, Gran Canarian uusinta ja suurinta ostoskeskusta. Siellä on nimittäin saatavilla ihan mitä vain. Hinta-laatusuhdekin on kohdallaan. Loppujen lopuksi Gran Canaria on kohtalaisen monipuolinen lomapaikka.

Petri Kipinä

Kuvat Petri Kipinä ja Veikko Roininen


 

Puerto del Carmenin lisäksi muita rantakohteita ovat mm. Costa Teguise ja Playa Blanca.

Vaihtelun vuoksi matkakohteena Lanzarote

Lomalle ilman sen suurempia ennakko-odotuksia

En väitä, että kolme matkaa Gran Canarialle olisi riittävästi enkä halua matkustaa sinne enää koskaan. Rantalomailija kaipaa välillä vaihtelua. Näin ollen kevään matkakohteeksi valikoitui Kanarian saariin niin ikään kuuluva Lanzarote ja sen suosituin lomakohde Puerto del Carmen. Etukäteen tuntui oikein mukavalta lähteä pitkästä aikaa lomalle täysin uuteen matkakohteeseen josta ei itselläni ollut sen suurempia ennakko-odotuksia. Tiesin Lanzaroten tuliperäiseksi saareksi sekä oletin siellä olevan vähemmän yöelämää kuin Gran Canarialla. Nämä seikat pitivät täysin paikkansa. Lanzarote on kuitenkin myös paljon muuta. Pienen pohdiskelun jälkeen sitä voi kutsua varsin mukavaksi lomapaikaksi.

Valkoiset talot ja kuiva maaperä

Koneen laskeuduttua oli aika luoda ensisilmäys ympäristöön. Lentokenttärakennus sekä itse lentokenttä tekivät vaikutuksen. Lanzarote vaikutti paljon suuremmalta paikalta kuin olin etukäteen kuvitellut. Bussikuljetuksen aikana lentokentältä hotellille oli hieman enemmän aikaa katsella paremmin ympärilleen. Ympäristö näytti hyvin karulta ja kuivalta sekä kasvillisuutta oli vähän. Tuliperäisyys näkyi kaikkialla. Oppaan mukaan saarella on sata tulivuorta sekä kolmisensataa kraateria. Tulivuorenpurkauksen mahdollisuus on aina olemassa mutta uhka ei ole kovinkaan todennäköinen.

Ensivaikutelma saaresta oli melko karu, mutta asutusta lähestyttäessä löytyi jo palmuja ja rantabulevardi.

Puerto del Carmeniin saavuttaessa kiinnitin heti huomiota saaren rakennusten tyyliin sekä värimaailmaan. Lähes kaikki talot ovat valkoiseksi kalkittuja. Ne ovat myös matalia sillä suurin sallittu kerrosmäärä on kolme. Vaikutelma on hieman samanlainen kuin monilla Kreikan saarilla. Matalat, valkoiset rakennukset tuovat viihtyisyyttä ja rauhallisuutta. Itse ainakin pidin kovasti tästä kokonaisuudesta.

Viihtyisä huoneistohotelli mäkisellä saarella

Majoituspaikkana toimi huoneistohotelli nimeltä Bitácora. Huoneet sijaitsivat kahdessa kerroksessa. Hotelli muodostui käytännössä neljästä valkeasta rakennuksesta jotka kätkivät sisäänsä lämmitetyn uima-altaan sekä pienemmän kylmävesialtaan. Allasalue oli riittävän iso ja suojaisa. Lanzarotella nimittäin tuntui tuulevan kovasti harva se päivä. Bitácoran henkilökunnasta ei ole valittamista sillä vastaanotto-, siivous- yms. palvelut toimivat viikon aikana moitteettomasti.

Täällä on mukavaa viettää kissanpäiviä (Huoneistohotelli Bitácora). Useita ruokakauppoja ja kauppakeskuskin on lähettyvillä.

Plussaa oli myös se, että hotellilta oli lyhyt matka niin kauppoihin, rannalle kuin vanhaan kaupunkiinkin. Miinuksena voidaan pitää sen sijaintia sillä huonojalkaiselle jyrkät mäet ovat haaste. Aamiainen ei kuulunut matkan hintaan mutta aamiaistarvikkeiden hankinta oli äärimmäisen helppoa aivan hotellin vieressä sijainneen kaupan ansiosta. Vähän pidemmän kävelymatkan päästä löytyi lisää suurempia marketteja. Kanarialla kaupat eivät tunne totuttuja aukioloaikoja vaan ne ovat auki iltamyöhään.

Maistuvaa ruokaa sekä kaunis vanha kaupunki

Rantakadun ruokapaikkojen iloinen yllätys oli ravintola Playa Mar.

Henkilökohtaisesti jouduin pettymään ruokaan matkallani vain kerran. Ravintoloita on pitkän ja upean rantakatu Avenida de Las Playasin varrella vieri vieressä. Sisäänheittäjiä on jokaisen oven edessä mutta aivan ensimmäiseen paikkaan ei kannata ystävällisestä houkuttelusta huolimatta mennä. Pienellä vaivalla eli kävelyllä löytää nopeasti parempiakin vaihtoehtoja. Kokonaan lasiseinäisen julkisivun omaavassa Playa Marissa on mahdollista syödä todella herkullista liharuokaa sillä ravintolan pihvit sulavat suussa. Palvelu pelaa ja lisämausteensa ruokailuun tuo mahdollisuus seurata kokkeja työssään lasiseinän takana. Ravintolan jälkiruoat ovat suorastaan taideteoksia ja kaiken hyvän päälle vielä maukkaita.

Vanhan kaupungin puolella ravintolat El Golfo ja La Mangolia sijaitsevat vierekkäin.

Parhaat ravintolat sijaitsevat mielestäni ehdottomasti vanhassa kaupungissa satamaan päin mentäessä. Restaurante El Golfo on perustettu vuonna 1975. Ravintolan ovella näkyi joka ilta jonottavia ihmisiä. Paikan sisustus on näkemisen arvoinen. Asiakkaat ympäri maailman ovat tuoneet ystävälliselle henkilökunnalle seinälautasia lahjaksi. Sadat eri väriset ja näköiset lautaset peittävät kauttaaltaan ravintolan seiniä. Aivan Restaurante El Golfon vieressä sijaitseva La Mangnolia hurmasi sekin hyvällä ruualla sekä laadukkaalla palvelulla. Siellä oli mukavaa eräänä iltana vaihtaa pari sanaa naapuripöydän irlantilaisen pariskunnan kanssa. Omien sanojensa mukaan he ovat käyneet Lanzarotella joka vuosi seitsemän vuoden ajan. Juttutuokion lomassa pääsin myös yllättämään heidät iloisesti tokaistessani laseja kilisteltäessä Sláinte (tarkoittaa “terveydeksi” irlanniksi). Pariskunnan ilme oli näkemisen arvoinen.

Satama-alueelta löytyy lisää ravintoloita ja myös kuvauksellisia näkymiä.

Miltä maistuisi ateria näköalaravintolassa auringonlaskun aikaan?

Näiden lisäksi satama-alueella on useita tunnelmallisia rantaravintoloita. Puerto Bahia on hyvä valinta mikäli haluat kokea kauniin näköalan sekä auringonlaskun hämärän saapuessa saaren ylle. Lanzaroten satama on ehdottomasti elämys. Se ei tietenkään ole kovin iso mutta sitäkin kodikkaampi. Voit kävellä laiturilla ja seurata lintujen sekä kalaparvien kisailua kirkkaassa vedessä. Kannattaa myös ehdottomasti nousta kävelyreittiä asuintalojen halki yhä ylemmäs kukkulalle sillä näkymät ovat sen arvoiset. Lanzarotella on paljon kuvattavaa. Kukkulan laelta saa mitä mainioimpia panoraamakuvia. Sataman läheisyydessä asuvat ihmiset ovat nähneet vaivaa koristellessaan talonsa ympäristön pieniä yksityiskohtia myöden. Vaikka maaperä on kuiva kasvaa saarella myös useita värikkäitä kasveja joiden väriloistoa ei voi kuin ihailla.

Matkailijan on syytä varautua Puerto del Carmenissa paikoitellen mäkiseen maastoon. Jalkapallo tv:ssä vangitsee paikallisten huomion tyystin ja ehkä matkailijoidenkin. Lanzarote on myös monien pyöräilijöiden toivekohde.

Tunnettuja henkilöitä ja nähtävyyksiä

Varsin nopeasti päätin, että viikon matkalla en halua tehdä retkiä tai tutustua sen kummemmin saaren muihin kaupunkeihin. Matkan tärkein anti oli rentoutuminen lähinnä makoilemalla tekemättä mitään sen suurempaa. Lanzarotelle jäi nähtävää vielä seuraavallekin matkalle. Saarella sijaitsee Kanariansaarten toiseksi suosituin luonnonnähtävyys, Timanfayan kansallispuisto, joka on perustettu vuonna 1974. Vulkaanisella maaperällä sijaitsevassa kansallispuistossa voi nähdä erilaisia geologisia ilmiöitä ja tutustua yli 180 eri karussa elinympäristössä elävään kasvilajiin.

Saaren yleisilmeeseen ja tulivuorten toimintaan läheisesti liittyvien nähtävyyksien syntyyn on vaikuttanut siellä asunut taiteilija Cesar Manrique yhdessä saaren hallinnon kanssa. Taiteilija syntyi Lanzarotella, Arrecifen kaupungissa vuonna 1919. Samassa kaupungissa hän piti ensimmäisen näyttelynsä 23- vuotiaana. Manrique havaitsi varhain Lanzarotessa piilevän matkailupotentiaalin ja alkoi edistää matkailuelinkeinon kehittämistä saarella. Korkeat hotellit kiellettiin ja talojen ulkoseiniin sai käyttää vain perinteisiä värejä. Cesar Manrique kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1992 73- vuotiaana.

Taiteilijan mukaan nimetty säätiö perustettiin jo vuonna 1982 mutta avattiin virallisesti vasta hänen kuolemansa jälkeen. Säätiön tilat ovat Manriquen asunnossa josta hän muutti aikanaan pois hiljaisemman elämän toivossa. Matkailijoilla on mahdollisuus tutustua kotimuseoon sekä siellä olevaan taiteeseen. Esillä on sekä Manriquen omaa että tämän hankkimaa taidetta. Pablo Picassolta ja Joan Mirólta on esillä alkuperäisiä luonnoksia. Pääsylipputulot käytetään taiteen hyväksi.

Manriquen lisäksi saaren tunnettuihin henkilöihin kuuluu näyttelijä Omar Sharif jolla oli aikoinaan loma-asunto Lanzarotella. Nykyisin asunto toimii ravintolana.

Jonakin päivänä paluu Lanzarotelle?

Kuten todettua Lanzarote osoittautui varsin mukavaksi lomapaikaksi. Toki voin puhua vain Puerto del Carmenin puolesta sillä koko muu saari on vielä näkemättä. Rantalomailijana petyin kohteen rantoihin. Rantaviivan pituuteen nähden, joka on useita kilometrejä, rannat ovat tuulisia ja monin paikoin autioita. Aurinkotuolien hinnat hipovat pilviä mikä sekin rajoittaa innokkuutta lähteä rannalle makoilemaan. Hotelli hyvällä uima-altaalla on siis suositeltavaa.

Lanzarotella näytti viihtyvän paljon brittituristeja joiden käyttäytymistä ei voi kehua parhaaksi mahdolliseksi. Niin naiset kuin miehetkin tuntuvat sikailevan estoitta. Huonosti käyttäytyviä turisteja löytyy kuitenkin joka maasta ja heitä on kaikkialla. Onneksi omat konfliktini sikailijoiden kanssa jäivät tälläkin matkalla täysin minimiin. Joten vastaus otsikon kysymykseen on ehdottomasti kyllä. Haluaisin nähdä mitä Lanzaroten muilla lomakohteilla on tarjottavanaan.

Petri Kipinä, Kuvat Veikko Roininen ja Petri Kipinä

 



 

Baletin ja palatsien Pietari

Vapun tienoilla otettiin suunta kohti yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista useasti kutsuttua Pietaria. Pohjolan Venetsiaksi mainittu kaupunki tarjoaa runsaasti nähtävää jokaiselle baletin ja arkkitehtuurin ystävälle, joita tälle lappeenrantalaisen Balettiyhdistys Attitydi Ry:n matkalle oli tällä kertaa ilmoittautunut runsaat kolmekymmentä. Itselleni tämä oli kolmas kerta kun ilmoittauduin mukaan tälle yhdistyksen perinteiselle kevätretkelle.

Pietarin vilkas valtakatu, neljä kilometriä pitkä Nevski Prospekt kulkee kaupungin halki ja on ruuhka-aikoina ja viikonloppuisin aivan tukossa. Pietarilaiset lähtevät viikonlopuksi ja loma-aikoina pois kaupungista kohti datshoja eli loma-asuntoja. Näin ollen liikenne kaupungista poispäin on usein loppuviikosta runsaampaa kuin liikenne Pietarin suuntaan. Bussikuljetus keskeisellä paikalla sijaitsevalle, tyylikkäälle ja tasokkaalle, Dostojevski-hotellille voi siis sujua yllättävänkin helposti.

Kauniita kirkkoja ja upeita palatseja

Iisakin kirkko, Verikirkko, Eremitaasi, Vladimirin kirkko

Iisakin kirkko, Vladimirin kirkko, Verikirkko ja Eremitaasi.

Vastapäätä Dostojevskia sijaitsee yksi Pietarin monista kirkoista, Vladimirin kirkko. Yleiseen tasoon nähden varsin vaatimattoman näköisen kirkon edessä voi sunnuntaisin nähdä kerjääviä mummoja. Pietari on ristiriitainen suurkaupunki, ankara sekoitus rikkautta ja köyhyyttä. Lisää vähempiosaisia seisoskelee läheisen kauppahallin edessä myymässä jos jonkinlaista tavaraa villasukista vihanneksiin. Kauniita kirkkoja Pietarissa riittää ja näistä tunnetuimpia lienevät vanhasta sanonnastakin tuttu Iisakin kirkko sekä koristeellinen Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko, kirkko veren päällä. Gribojedovin kanavan varrella sijaitsevan Verikirkon nimihän tulee siitä, että Aleksanteri II murhattiin sillä paikalla missä se sijaitsee.

Pietari kauppahalli

Vladimirin kirkon vieressä oleva kauppahalli, josta löytyy lukuisia eri herkkuja kaviaarista hedelmiin. Hallin edustalla mummoja myymässä omia tuotteitaan.

Pietarissa on useita loisteliaita palatseja, joissa kullassa ja yksityiskohdissa ei ole säästelty. Ainakin Talvipalatsi(Eremitaasi) ja Pietarhovi lienevät niminä tuttuja jokaiselle vaikka ei Pietarissa käynyt olisikaan. Palatseja on viime vuosikymmeninä kunnostettu ahkerasti entistä ehommiksi ja ne on avattu yleisölle. Pietarhoviin pääsee kätevästi esimerkiksi kantosiipialuksella Eremitaasin edestä. Kylmän talven Venäjän keisari asui aina Talvipalatsissa mutta kesäksi hän matkasi joko Pietarhoviin tai Tsarkoje Seloon (nyk. Puskin), Katariinan palatsiin. Osa tsaariperheistä, mm. Nikolai II, asui Tsarkoje Selossa Aleksanterin palatsissa. Tällä matkalla meille tarjoutui tilaisuus vierailla Katariinan palatsissa.

Tsarkoje Selo, Katariinan palatsi (n. 20 kilometriä Pietarista etelään)

Katariinan palatsi, Tsarkoje Selo

Katariinan palatsi.

Tsarkoje Selo tarkoittaa tsaarin kylää ja siellä sijaitseva Katariinan palatsi edustaa rokokootyyliä. Sen sini-valkea ja kultainen, vaikuttava julkisivu on yli 300 metriä pitkä. Palatsin koristeluun on käytetty yli sata kiloa kultaa. Sitä ympäröi koristeellinen, ranskalaistyylinen puistopuutarha, joka on saanut vaikutteita Versailles’n palatsin puutarhasta Ranskasta. Katariinan palatsissa on lukuisia saleja, joista ehdottomasti kuuluisin on Meripihkahuone. Huone on rakennettu jo 1700-luvulla ja se on lahja Pietari Suurelle. Toisen maailmansodan aikana meripihkahuone katosi. Syytä ei tarkkaan tiedetä. Erään teorian mukaan natsit olisivat ryöstäneet ja purkaneet sen ja siirtäneet sen Königsbergin linnaan. 1970-luvun lopulla alkoivat mittavat entisöintityöt ja huone avattiin jälleen yleisölle vuonna 2003.

Katariinan palatsi

Katariinan palatsin suuri sali, ylenpalttisine kultauksineen.

Meripihkahuoneen seiniä peittävä meripihka-panelointi on kaunis ja vaikuttava. Ei voi kuin ihailla sitä taitoa ja vaivaa, joka on nähty huoneen kuntoon saattamiseksi. Meripihkahuonetta on kutsuttu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Se on myös Katariinan palatsin ainoa sali, jossa kuvaaminen ei ole sallittua. Meripihka näkyy vahvasti palatsin turistikaupan tarjonnassa. Myynnissä on kaikkea meripihka-aiheista alkaen koruista koriste-eläimiin. Sisällä sijaitsevan myymälän lisäksi on palatsiin saavuttaessa tai sieltä poistuttaessa mahdollista sijoittaa ruplansa sen ulkopuolella päivystäviin matkamuistokojuihin. Ryhmämatkailun etu bussikuljetuksineen korostuu juuri Katariinan palatsin kaltaisissa kohteissa. Sinne tuskin tulisi omatoimimatkalla lähdettyä. Tätä kohdetta voi lämpimästi kuitenkin suositella jokaiselle Pietarissa kävijälle.

Katariinan palatsi

Katariinan palatsin sisustuksen yksityiskohtia.

Upeaa balettia

Venäläinen baletti on maailmankuulua ja Pietarissa toimivan Vaganova-instituutin kova koulu tuottaa jatkuvasti uusia tähtiä. Balettiyhdistyksen matkaan kuuluu tietysti runsaasti balettia. Tällä matkalla ensimmäisenä iltana näimme Mariinski–teatterin lavalla klassikoiden klassikon, Joutsenlammen. Tähtenään Mariinskin primaballerina Uljana Lopatkina. Seuraavana iltana Mihailovski-teatterin lavan valtasi Le Corsaire, Merirosvo. Farukh Ruzimatovin uudistamana versiona. Esityksen vauhti ja huima värikylläisyys yhdistettynä huumoriin saa katsojan taatusti viihtymään. Tämän matkan ehdoton tähti baletin saralla oli kuitenkin huikea Uljana Lopatkina.

Mariinski

Muutama sana pian 40 vuotta täyttävästä Uljana Lopatkinasta

Oppaamme kertoi hiukan taustatietoa Lopatkinasta. Tämä syntyi Kerchin kaupungissa, Ukrainassa, vuonna 1973. Solisti nauttii huikeaa suosiota ja arvostusta Venäjällä. Vain Anna Pavlovaa asiantuntijat pitävät häntä parempana. Lopatkina on opiskellut silloisessa Vaganova–oppilaitoksessa ja liittyi Mariinski–teatterin vahvuuteen vuonna 1991. Aiemmin ei ollut niin helppoa nousta solistiksi kuin nykyään ja Lopatkinakin tanssi neljä vuotta pienemmissä rooleissa ennen kuin tuli hänen aikansa astua parrasvaloihin. Tuona aikana Uljana sai paljon tarvittavaa kokemusta ja hän sai seurata silloisten tähtisolistien tanssia läheltä oppimismielessä. Lopatkina on palkittu useilla arvostetuilla palkinnoilla. Hän oli jo lopettamassa uraansa viime vuonna mutta päättikin jatkaa. Nykyisin hän tanssii vain kolme neljä kertaa kuussa. Matkamme aikaan Tanssin päivä osui kuin tilauksesta kalenteriin ja tämän kunniaksi meille suotiin ilo nähdä Uljana Lopatkina lavalla. Uransa jälkeen tähtisolisti aikoo jatkaa baletin parissa opettajana.

Kanavaristeily

Kanavaristeily

Kanavaristeilyllä on mahdollisuus nähdä useita palatseja, mm. Beloselski-Belozerski (vaaleanpunainen rakennus) Anitskovin sillan vieressä. Sillan tunnusmerkkinä ovat neljä hevospatsasta, jotka esittävät Aleksanteri Suurta kesyttämässä Pukefalos-hevosta. Keltainen rakennus on yksi Jusupovin palatseista. Talvikanavasta pääsee suoraan Nevalle, josta voi ihailla mm. Pietari-Paavalin linnoitusta.

Pietari tunnetaan myös lukuisista silloistaan ja kanavistaan. Kaupunkia rakennettaessa 1700-luvulla ei Nevski Prospekt vielä ollut valtakadun asemassa. Tuolloin Pietarissa tavarakuljetukset sekä liikenne hoituivat pääosin veneillä. Palatsien julkisivut sijoitettiin rantakaduille päin. Erinomainen tapa tutustua kaupunkiin hieman eri kulmasta onkin lähteä kanavaristeilylle. Pilvisenäkin päivänä, kuten meillä nyt, silmä lepää Fontanka-kanavan rannoilla sijaitsevien kaupungin komeimpien palatsien julkisivuissa. Aurinkoisena päivänä erityisen säväyksen tekevät kultaisena hehkuvat kupolit, joita reitillä riittää useita. Toinen tunnettu kanava Fontankan lisäksi lienee Moika, jonka rannalla voi ihastella Jusupovin palatsia. Kanavaristeilyllä pääsee näkemään myös kultaisin kupolein koristellun Pietari-Paavalin linnoituksen, josta saa hyvät kuvat veneen kannelta. Vilauksen voi nähdä myös nykyisin museona toimivasta panssariristeilijä Aurorasta, jonka laukaukset toimivat lähtömerkkinä lokakuun vallankumoukselle. Ehkä kaikkein upein tunne koko kanavaristeilyn aikana on se, kun vene yhtäkkiä putkahtaa kapeasta Talvikanavasta avoimelle Nevalle. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, se täytyy kokea.

Makujen maailma

Hotelli Corinthia Nevski Palace buffet

Nevski Palacen sunnuntaibuffetin herkkuja nautittiin jazz-musiikin säestyksellä.

Matka huipentui uskomattomalle brunssille Corinthia Nevski Palace-hotellissa. Kerran aiemmin olen kokenut samassa paikassa vastaavan elämyksen. Alkupaloina tarjolla oli mm. erilaisia juustoja, tapaksia, salaatteja jne. Lämpimistä ruuista oli valittavana sekä kalaa että lihaa, riisiä ja perunoita sekä vihanneksia. Kaikkein mielikuvituksellisimpia olivat jälkiruoat, joissa riitti valikoimaa aina erilaisista herkullisista suklaaleivoksista ihaniin kakkuihin ja kekseihin asti. Juomapuolikin oli runsasta ja lasit täyttyivät välittömästi niiden tyhjennyttyä. Alkumaljan jälkeen oli mahdollista valita joko puna- tai valkoviiniä ruuan kanssa. Myös vodkaa oli tarjolla. Kahviakin tuli juotua. Tarjoilu pelasi mutkattomasti aina brunssin loppuun asti. Notkuvien ruokapöytien antimien lisäksi tarjolla oli elävää musiikkia. Jazzmusiikki on Pietarissa arvostettua ja sitä opiskellaan ahkerasti. Brunssin esiintyjät olivatkin taitavia ja laulajattarella oli mukavan tumma ääni.

Pietari on näyttänyt minulle nyt osan kauneudestaan. Kaupungissa riittää kuitenkin vielä nähtävää ja vanhoja muistojakin on joskus mukava virkistää. Tulen siis palaamaan tänne taas uudelleen!

Teksti: Petri Kipinä Kuvat Petri Kipinä ja Veikko Roininen


Helsinki

 

VIDEO - Helsinki – Pihlajasaari – Pihlajasaari island

VIDEO - Helsinki - Music City

http://www.youtube.com/watch?v=_qMiQ4jb5yk

VIDEO - Helsinki – Suomenlinna – The Fortress of Suomenlinna

 


Matkalla Vilnassa, Liettuassa  /  Travelling in Vilnius, Lithuania

KATSO VIDEO  /  LOOK VIDEO

http://www.youtube.com/watch?v=kuwzGkF9fP4


GRAN CANARIA VIDEOITA

Karnevaalivideo Kanarialla

http://www.youtube.com/watch?v=VTxsx34WHgU

Ricky's Cabaret Bar video:

http://www.youtube.com/watch?v=j7VbqreUVHk

http://www.youtube.com/watch?v=6YVKTsWeCKY

 

Las Palmas - Playa del Inglés

http://www.youtube.com/watch?v=S3Tx0XJLO5Q&feature=relmfu

Katuakrobatiaa Playa del Inglésissä


http://youtu.be/zaMMiRPnWfI

{snoobi}