BLOGI  www.play.fi

Kirja "Pako Vulcanokselta"   Tekijät Petri Kipinä ja Veikko Roininen

KUINKA TARINA SYNTYI?

Veikko RoininenVeikko Roininen

Kuvat ovat luonnosvihkostani

Tammikuussa 2016 piirtelin spontaanisti kuvia vihkoon. Nyt oli tarvetta tehdä jotain uutta. Kuukauden aikana syntyi kaikenlaisia kuvia ja kuvioita. Siinä samalla löytyi piirroksille yhteinen nimittäjä "avaruus". Tämä oli se aihe josta jaksoin innostua ja se antoi vapauden tehdä visuaalisesti mitä tahansa. Keksin tarinalle hullun alun ja vielä hullumman lopun. Kaikki siltä väliltä oli vapaasti kuviteltavissa. Keskustelin Petri Kipinän kanssa ideasta ja hänkin alkoi innostua aihemaailmasta. Olimme aiemmin muissa yhteyksissä suunnitelleet muitakin sarjakuva-aiheita, mutta tällä hetkellä tämä kolahti parhaiten. Siispä jatkotyöskentelyyn. 

Piirtelin lisää kuvia ja kyselin aina välillä, että toimisiko tämä ja tämä. Kun sain myönteisiä päännyökkäyksiä, niin jatkoin. Kaikki kuvat eivät olleet itsestäänselvyyksiä, joten turhaakin työtä tuli tehtyä. Koska rajoituksia ei ollut niin aiheet saattoivat välillä rönsyillä vähän liikaakin. 

Seuraavaksi oli aika tehdä tarinalle kehykset joiden puitteissa voitaisiin edetä.

- Ensinnäkin tarina ei ollut totta vaan satua

- Se ei saa loukata ketään

- Suunnataan kertomus aikuisille, ehkä nuorille mutta ei lapsille.

- Tarinan tulee olla visuaalisesti mielikuvituksellinen. Sivulta toiselle siirtyessä täytyy olla yllätyksellisyyttä. Ei siis suositella luettavaksi lopusta alkuun.

- Keskeiset hahmot on kehitelty näin: Ensimmäistä hahmoa esittää karvainen valkoinen mies, joka voisi olla lumimies. Muissa hahmoissa on ajateltu "seitsemää kuolemansyntiä" vaikka tässä heitä onkin nyt kuusi. Liikemies edustaa ahneutta, pappi tekopyhyyttä, macho-mies seksin nautiskelijaa, transvestiitti/burleski turhamaisuutta, pullea pieni mies mässäilyä, tumma hupparimies varasta.

Lisähahmona esiintyy vielä pieni robotti joka toimii oppaana planeetalla ja osaa kääntää kieliä. Ei oikein tiedetä kenen asialla hän on.

- Tarinan nimi oli vielä tässä vaiheessa hakusessa, mutta pikkuhiljaa sekin löytyi työn edetessä

Tarinan alussa on iso ja koristeellinen pääsiäismuna "Fabergé -muna" jonka sisus hohtaa kultaa. Tämä vetoaa ihmisen haluun rikastua. Tarinassa se on loukku jolla pyydystetään ihmisiä avaruuteen ja toiselle planeetalle vietäväksi.

Entä kuka sitten on se henkilö, joka on antanut toimeksi pyydystää ihmisiä maasta. Tämä on Vulcanos -planeetan kuningatar (voisi olla mehiläiskuningatarkin) joka tarvitsee jatkuvasti uusia hierojia itselleen pysyäkseen kauniina. Hänellähän on ikää tuhat vuotta.

Esimerkkejä mitä kuvat kertovat:

s. 6-7  Iso kuva esittää avaruusalusta sisältä. Silloin tällöin tai oikeastaan aika usein näen unessa huoneita, rakennuksia, kuvioita jne. Tässä tarinassa on joitakin sellaisia kuvia vuosien takaa, jotka olen vain pikaluonnostanut ja laittanut isoon kasaan. Nyt olen ottanut vuosien takaisia luonnoksia esiin ideavarastosta ja yhdistänyt niitä tähän tarinaan.

 s. 10-11 Tällä planeetalla kohtaa yllättävästi samantapaisia asioita joita löytyy maastakin.

s.12-13 Planeetalla on paljon mutajärviä, joista kerätään talteen energia, vettä ja ruokaa. Idean mallina minulla oli rypsin sadonkorjuu ja sadon jalostaminen.

s.16-17  Planeetalla on oma raha, jota robotti jakaa maasta tulleille vieraille käyttörahaksi.

s.18-19  Basaarissa on tietysti runsaasti tavaraa. Olen piirtänyt aikoinaan paljon kankaita, joten tämän aukeaman kuvat olivat minulle luontaisia mutta suuritöisiä ja tässä on yhdistetty itse asiassa toistakymmentä erillistä kuvaa. Pienenä yksityiskohtana vasemmalla on pari kylttiä: Kylpylä-Spa massage ja mudanheittohalli joissa voi purkaa aggressioita heittämällä mutaa vaikka toisen naamaan.

s.20-25  Taidemuseon kuvat ovat osin luonnoskirjastani. Tässäkin olen yhdistänyt kymmenisen erillistä kuvaa. Planetaario - tilateos edustaa "helvettiä" jonne joutuu jos ei tottele hallitsijaa.

s. 30-31  Tässä taas olen yhdistänyt useita eri kuvia.

s. 30-32  Täältäkin löytyy korruptiota, lahjontaa, byrokratiaa

s.34-35  Yksi suuritöisimpiä piirroksia yhtenä mustavalkoisena kuvana."Kuningattaren hovi". Alkuperäinen on mustavalkoisena A2 koossa.

s. 36-37  Ainoa kuva jossa näkyy kuningattaren kasvot on muotokuva. Tämä on ihan tarkoituksella, koska se antaa vapauden muokata aihetta jossain tulevassa kirjassa.

s. 38-39 Inspiraatio suuriin eksoottisiin lintuihin lähti Turusta Kupittaan puiston lintutarhasta.

s. 40-41  Jos sivujen 24-25 kuvat esittivät helvettiä, niin tämän aukeaman kuva edustaa "paratiisia". Paratiisi-aihe esiintyy myös s. 37 kuningattaren puvussa ja takana olevassa taulussa.

s. 42-43  Tässä oli inspiraation lähteenä Barcelonan ja Sitgesin matka alkukesällä 2016. Suihkulähde-allasidea tuli hotellin uima-altaassa mutta pienemmässä muodossa ja kuviot taustalla yhdestä vanhemmasta piirroksestani. "Kuinka poistut palatsin alueelta" sai kimmokkeen siitä kun vierailimme eräällä jalkapallostadionilla Barcelonassa. Meitä kierrätettiin paikasta toiseen välillä hissillä ylös ja välillä alas ja välillä valokuvattavaksi. Mitään ei saanut jäädä näkemättä. Ja kierrokseen kului aikaa toista tuntia. Samalla esimerkillä toimii myös meillä Suomessa monen ison liikeketjun konsepti. On kierrettävä jokaisen hyllyn läpi, jos jotain jäisi ostajan käsiin kassalle vietäväksi.

s. 44-45  Tämä aukeama kertoo, että planeetalla on anarkistejakin. Kaikki ei ole siellä niin hyvin miltä päälle päin näyttää.

s. 50-63  Ryhmän oli tarkoitus tulla hieromaan kuningatarta ja tehdä hänet tyytyväiseksi. Se ei onnistunutkaan koska yhtäkkiä tuli tulivuorenpurkaus. Oli paettava. Alkujaan ryhmä ei tiennyt oliko heillä lainkaan paluuta maan pinnalle. Painajaismaisen paon jälkeen he pääsivät vihdoin palaamaan ja taas isolla linnulla. Sivusta 50 alkaen Petri Kipinä toimi piirustusteni "vartija" mallina. Vartija="Kipinämies"

s. 68-71  Paluu maahan tapahtui Helsinkiin, Senaatintorille. Piirroksen pohjana käytin kuumailmapallosta ottamaani kuvaa. Ilmakuvia käytin aiemmin Helsinkiaiheista kirjaa tehdessäni.

Veikko Roininen, kuvittaja

Veikko RoininenVeikko Roininen

Kirjoittajan näkökulma

Kun Veikko Roininen kysyi minulta haluanko kirjoittaa tähän tarinaan tekstin, olin heti innoissani. Ja samalla kauhuissani. Enhän ollut aiemmin kirjoittanut mitään tämän kaltaista. Nuorempana harrastin tarinoiden kirjoittelua kovastikin. Kuvittelin kirjoittavani jonain päivänä romaanin. Jälkikäteen luettuna nuo tarinat ovat yllättävän hyviä. Ehkä niistä vielä jonain päivänä tulee jotakin julkaisukelpoista.

Ennen tätä kirjaa olen toki kirjoitellut paljon ja tekstejä on julkaistu runsaasti. Tekstini ovat olleet pääasiassa musiikkiaiheisia arvosteluja konserteista, festivaaleista sekä levyistä. Myös matka-aiheisia juttuja olen kirjoittanut useampia. Näiden lisäksi kirjoitin yhden kauden verran jääkiekon Mestis- aiheisia raportteja TuTo Hockeyn kotipeleistä nettiin. Työhöni Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kuuluu nykyisin aika paljon kirjoittamista. Sosiaalinen media ja kirjaston oma blogi ovat iso osa työtäni tällä hetkellä. Ja minä pidän työstäni.

Olen saanut paljon positiivista palautetta teksteistäni. Niitä on kuvailtu eläviksi ja on sanottu, että niistä saa erittäin hyvän käsityksen siitä mitä keikalla on tapahtunut. Olen toki otettu tämänkaltaisesta palautteesta. Aina on kuitenkin parannettavaa. Koskaan ei voi/saa olla liian valmis. Mikäli luulee itsestään liikoja luovuus kärsii ja ideat tukahtuvat. Olisi mukavaa kirjoittaa mahdollisimman monipuolisia tekstejä. Siihen tämä kirja antoi jälleen yhden uuden mahdollisuuden. Tuskin maltan odottaa päästessäni jälleen tämän tarinan pariin.

Yhteistyö Veikon kanssa sujui kivutta. Olimme kiitettävän yksimielisiä kaikesta. Tähän tietysti vaikuttaa se, että olemme tunteneet jo pitkään. Kuvituksesta sen verran että, siinä on nähtävissä oma tyyli ja kirja on täynnä upeita yksityiskohtia joita riittää löydettäväksi useammankin lukukerran jälkeen. Minusta teksti onnistui hyvin. Se kuljettaa tarinaa eteenpäin ja herättää kuvat eloon. Ainoa kohta, jossa meillä tuli pientä sanomista, on sivuilla 42-43 oleva "Kuinka poistut palatsin alueelta." En meinannut sulattaa Veikon stadionilta saamaa ideaa. Kuinka joku voi tehdä pilaa jostakin minulle niin rakkaasta asiasta kuin jalkapallo. Sitten ajattelin, että olenkohan vähän tyhmä. Kyllähän tällekin asialle pitää osata nauraa. Vähän niin kuin että jos osaa nauraa itselleen voi nauraa kaikille muille.

Kaiken kaikkiaan nautin tämän kirjan tekemisestä paljon. Toivottavasti sinäkin nautit siitä yhtä paljon. Jatkoa seuraa, halusitte tai ette :) !

Petri Kipinä, kirjoittaja



"Ydinaseeton utopia."
Viittaus Helsingin Sanomien artikkeliin 1.2.2015.

Aika ajoin maailma ajautuu tilanteeseen, jossa uhataan mm. ydinaseilla. Tavallisen ihmisen näkökulmasta herää väistämättä ajatus, että voiko näiltä tuhoaseilta suojautua mitenkään. Jollain tavalla voi. On monia maita jossa suojautumiskysymykset on täysin unohdettu. Voisiko ihmiskunta vihdoinkin tulla järkiinsä ja purkaa koko asearsenaalin.
Vastaava tilanne suojautumisen kannalta on myös ydinvoimala- tai muu säteilyonnettomuus. Esimerkiksi Ukrainassakin on useita voimaloita, joista twitteristä lukemani uutisen mukaan ainakin yhden kohdalla voi syntyä uusi Fukushima-katastrofi. Siellähän Tshernobylin voimalakin sijaitsi. Säteilyltä suojautumiseen on keinoja esimerkiksi väestönsuojat, mutta miten on laajalla maaseudulla? Ei ole kysymys pelkästään ihmisistä, vaan myös eläinten ja kasvien elintarvikkeiden jne. suojaamisesta.

Niin ikään Helsingin Sanomissa 11.2. oli uutinen otsikolla: "Kokoomus lopettaisi väestönsuojapakon". Tämä ajatus on mielestäni aivan edesvastuuton. Uutisen mukaan tämä on rasite yrityksille. Kansanedustaja Arto Satosen mukaan eurooppalaisittain Suomessa on rakentamismääräyksissä poikkeuksellisen kireä käytäntö. Samaa ajatusmallia on aiemmin esittänyt Jan Vapaavuori. Mielestäni ei ole. Pikemminkin uudisrakennuksissa ja vahoissakin taloyhtiöissä esimerkiksi ns. askartelu- ym. vastaavat tilat pitäisi muuntaa asukkaiden varastotiloiksi ja tyhjentää väestönsuojat pois irtaimistoista. Jolloin väestönsuoja olisi puhtaasti väestönsuojatarkoitukseen varattua tilaa. Maailma muuttuu. Olemme eläneet pitkään rauhallista aikaa mutta nyt on näköpiirissä monenlaisia uhkakuvia joihin on syytä varautua.

Aikoinaan on julkaistu opas suojautumisesta. Samat periaatteet ovat voimassa tänäänkin. Oppaan voi tulostaa osoitteesta: http://www.play.fi/index.php?mid=62 (tiettävästi muualta sitä ei ole saata

 Veikko Roininwn


 

Ydinvoimasta 16.3.2011

Lähetin tämän artikkelin viime keväänä kaikille kansanedustajille. Palautteena sain toistakymmentä vastausta edustajille. Ne olivat myönteisiä. Ikäväkseni taas totesin, että monilla edustajilla on paljon aukkoja tiedoissa. Japanin ydinvoimalaonnettumuus on pysäyttänyt meidät kaikki ajattelemaan, että onko ydinvoima sittenkään paras ratkaisu energiatarpeeseen. Tämä voi tuntua hyvältä ratkaisulta nyt, mutta meidän tulisi ajatella vastuullisesti satojen vuosien päähän ja pidemmällekin. Ei voi olla oikein, että haluamme nyt ulosmitata kaiken hyödyn pelkästään muutaman sukupolven hyväksi ja sitten jättää ongelmat kaikkine roskineen ja saasteineen sitä seuraaville ja seuraaville sukupolville. Japanin tapahtumissa tulee väistämättä mieleen, että luonto kostaa ihmisen ahneuden. Meilläkin voi tapahtua onnettomuus esimerkiksi pahimmillaan usean samanaikaisen onnettomuuden yhteissummana. Mitäs sitten tehdään?

Entä jos?

Ydinvoiman kannattajat perustelevat kantaansa sillä, että ydinvoima ei saastuta ilmastoa ja nykyisellään se on myös turvallista. Näinhän se voi olla, mutta jos tapahtuu onnettomuus, niin kuin sanotaan inhimillinen erehdys, ulkoinen uhka kuten terroristin hyökkäys, sotatila, maanjäristys tai joku muu vastaava, niin silloin eletään pommin päällä.

On käsittämätöntä, että suomalaiset elintarviketuottajat (mm. Valio, Atria, Myllyn Paras) ovat osakkaina Fennovoimassa joka suunnittelee uutta ydinvoimalaa. Se on äärettömän ristiriitaista. Kyseisissä yrityksissä kannatusmyönteisyys on löytynyt ilmeisesti pelkästään taloudellisiin faktoihin perustuen.

Katastrofin sattuessa ensimmäiseksi tulee mieleen miten kansalainen suojataan säteilyltä? Heti perään tulee kysymys miten suojattua on elintarvikehuolto? Saastuneilta alueilta tuotettuja elintarvikkeita ei voi käyttää. Katastrofin suuruus ja laajuus vaikuttaa siihen. Olisi viisainta ajatella asia pahimman päälle. Pientä esimakua saatiin huhtikuussa 1986 tapahtuneesta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Sen vaikutus näkyi pian Suomessa tuotetun maidon cesium 137-pitoisuuksissa pystysuorana nousuna. Aiemmin 1960-luvulla ydinasekokeilut myös nostivat cesiumpitoisuuksia maidossa mutta se oli pienempää kuin Tshernobylin onnettomuuden jälkeen.

Radioaktiivisessa laskeumassa on tietysti vaara kaikkein pahin heti ensimmäisinä vuorokausina. Laajemmin ajateltuna se siirtyy myös luontoon kuten maaperään, pintavesiin ja luonnosta saataviin elintarvikkeisiin kuten puutarhakasveihin, viljaan, karjan rehuihin, sitten karjaan ja edelleen maataloudesta tuotettuihin elintarvikkeisiin ja lopulta ihmiseen. Voitaisiinko tällaisessa tilanteessa elää pelkän ulkomailta tuotetun ravinnon varassa? Ruuan hinta voisi silloin räjähtää käsiin.

Miten radioaktiiviselta säteilyltä voi sitten suojautua nopeasti? Ihmiset voidaan tietysti evakuoida väestösuojiin. Toinen kysymys on miten esimerkiksi maaseudulla voitaisiin nopeasti suojata elintarvikkeet, karja, karjan rehut, elintarviketuotantoon tulevat kasvit jne.

Nopeasti ei juuri mitenkään. Pidemmällä aikaviiveellä voidaan kyllä, mutta tarvittaisiin valtavat määrät muovia tai suojapeitteitä, joilla voi peittää kasvit, rehut ja kaivot. Navetatkin pitäisi suojata paksulla suojaavalla seinämällä joka voidaan rakentaa hiekasta, apulantasäkeistä, betonista tai tiilestä.

Kysyn vain mistä löytyy resursseja kaikkeen tällaiseen? Käsitykseni mukaan ihmiset ovat tällaisessa tilanteessa paniikissa.

Synkistä uhkakuvista tulee ajatus kyseenalaistaa koko elämän mielekkyys. Maailman hyvinvointi ei saa olla pelkästään ekonomistien mielenmukainen. Kyllä siitä lopulta voi pudota pohja pois kaikenlaiselta yrittämiseltä ja myös teolliselta elintarviketuotannoltakin. Nykypäivän johtajat ja heidän seuraajansa tulisi kouluttaa näkemään myös negatiiviset asiat mitä he päätöksillään voivat saada aikaan. Pitäisi niin sanotusti nostaa kissa pöydälle ja tutkia asiaa kaikista näkökulmista, negatiivisistakin. Nyt ollaan siis elämän peruskysymyksien äärellä. Laaja turvakartoitus ja tiedottaminen olisi nyt paikallaan. Näistä seikoista keskustelu ei mielestäni ole pelottelua, vaan tunnustamista tunnustamista.

Veikko Roininen


Hoitovirhe

8.5.06 Uutisissa ja lehdissä on nyt toukokuun alussa kerrottu, että hoitovirheitä sattuu erittäin usein ja se on kahdeksanneksi yleisin kuolinsyy. Saman lähteen mukaan joka kymmenennelle potilaalle sairaalassa sattuu tällainen hoitomoka. Potilasvahinkolaki suojelee lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa. Yksittäistä henkilöä on vaikeaa syyttää hoitovirheestä. Suurin kärsijä on itse potilas. Se on usein hänelle katastrofi, joka kääntää hänen koko elämänsä nurinniskoin. Vastuunkantajaksi ei välttämättä ilmoittaudu kukaan. Avoimesta keskustelusta puhumattakaan. Voisi sanoa että, vastuun kantaa sitten yhteiskunta, mutta käytännössä potilas jo sairastuneena joutuu monenlaisen pompottelun kohteeksi, siis silloin kun hän on vähiten valmis kohtaamaan lisää vaikeuksia. Tällaiseen ketjuun joutui tuttavani, josta olen kirjoittanut muistokirjoituksen tälle palstalle aiemmin. Se löytyy alempaa kuvan kanssa.

Oma lukunsa oli yli vuoden kestänyt käsittely Potilasvahinkoyhdistyksessä ja – lautakunnassa. Päätökset siellä tehtiin papereidenn perusteella, joissa oli mm. virheellistä tietoa. Potilasta itseään jopa syyllistettiin hoitovirheen tehneen sairaalan taholta. Juristin palkkaamiseen kaiken jälkeen ei ollut taloudellisesti mahdollista ja potilaan psyykekään ei olisi kestänyt vuosia kestävää asian vatkaamista, etenkin kun mikään ei olisi hänestä voinut tehdä enää tervettä. ”Ei ole knowhowta millä tämä parannetaan”, oli löydöksen tehneen sairaalassa hoitavan lääkärin kommentti. Huomioitavaa että syytteen hoitovirheestä tässä tapauksessa teki sairaala toista sairaalaa vastaan.

Karkeasti sanottuna potilas joutui ”potkimisen uhriksi”. Ensiksi sairaala, lääkäri potkaisi tahattomasti uhria ja sitten hänet heitettiin ulos, siellä erilaiset muut tahot, Potilasvahinkolautakunta, Kela, sosiaalivirasto, eläkelaitos, yksittäiset tylyt ja ymmärtämättömät henkilöt potkivat lisää. Tässä ketjussa erilaiset potkijat eivät olleet syvemmin kiinnostuneet, mistä alkuperäinen onnettomuuden syy johtui. Toki hyviäkin, jopa 10+ ihmisiä ketjussa löytyi, mutta kokonaisuutena potilas koki elämänsä mieltä erittäin raastavaksi. Taloudelliseen katastrofiin yhteiskunta ei apuaan antanut. Sen sijaan kaikki mahdollinen byrokratia tuli tutuksi, oli sitten kysymys nopean kriisiavun saamisesta sairaalasta kotiuttamisen jälkeen, Helsingin kunnallisesta terveyskeskuksesta, Kelan lausunnoista kuntoutukseen tai vammaiselle sopivan vuokra-asunnon saamisesta Helsingin Kaupungilta.

Lopulta vasta viimeisenä kuukautena sairaalassa ymmärtäjiä löytyi ja lopulta hän sai rauhan haudassa.

Minulla melko kattavat muistiinpanot koko tapahtumaketjusta ja palaan ehkä myöhemmin asiaan. Itse olen laskenut hirtehistä leikkiä, että sairaalaan joutuessaan pitäisi ottaa juristi mukaan vähän niin kuin Amerikassa.

Potilasvahinkolakia tulisi mielestäni edelleen muuttaa nimenomaan potilaan näkökulmasta ajatellen. Potilashan on vanhinkotapauksissa heikompi osapuoli ja on käytännössä täysin muiden armoilla. Nyt näkökulma suojelee enemmän lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.

Veikko Roininen


Tämä näkymä voisi olla uudelleen edessä ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi. Photo  Veikko Roininen

Talvimyrsky

11.1.2005
Photo Veikko RoininenViime yönä oli myrsky. Merivesi on noussut huomattavasti. Lähdin aamulla ajelukierrokselle, miltä näyttää ranta-alueilla. Tikkurilasta suuntasin Tapiolaan. Kehä I ja Kalevalantien risteys oli lähes tulkoon poikki vedestä. Tekniikantie Otaniemeen oli veden vallassa. Myöhemmin kuulin radiosta, että koko risteys on suljettu.
Sitten Westendin rantaan. Rannassa olevat pienveneet kelluivat meressä ylösalaisin. Puolen metrin veden nousu olisi ollut miljoonatalojen terasseilla. Joidenkin talojen pihat olivat jo veden valtaamia. Matka jatkui Länsiväylää pitkin. Keilahden tunnettujen suurten yritysten sijainti rantaviivalla näytti uhatulta. Ruoholadessa kanavan rannalla ravintola Faron terassi oli veden peittämä. Hietalahden rannassa vesi ulottui satama-altaan reunoille.
Sitten suuntasin Merisatamaan ja Kaivopuiston rantaan. Merisataman rantakävelytie oli peittynyt vedellä. Kävely-yhteys siltaa pitkin Uunisaaren oli poikki. Ulkoilijat ruokkivat Kompassitorilla uivia lokkeja ja joutsenia. Kaivopuiston suosittu kävelytie oli osittain myös veden peittämä niinkuin myös Ehrenströmintiekin. Myöhemmin tie oli radiouutisten mukaan katkaistu kokonaan autoliikenteeltä.
Kauppahalli, kauppatori oli suojattu jätepaperipaalein. Osittain vettä oli kuitenkin päässyt torille. Rakennusten kellareihin oli tullut ilmeisesti paljonkin vesivahinkoja, kun vesiletkut syöksivät suustaa ntulvavettä pumppujen voimalla. Kauppahallin edessä oli kaksi ulko wc:tä. toinen oli varatttu. Sieltä ei olisi voinut tulla ulos kuivin jaloin. Kaikkialla ihmisiä oli valtavasti ulkoilemassa. Veden nousu oli päivän nähtävyys. Myöhemmin seuraavan päivän lehdisitä saattoi lukea miten laajalti veden nousu oli vahingoittanut ranta-asutuksia pitkin rannikkoa. Mm Viron Pärnussa tulvat olivat sitä luokkaa että kukaan ei muistanut nähneensä samankaltaista.
Näistä tulvauhkista huolimatta esimerkiksi Helsingissä on laajat suunnitelmat rantarakentamisesta. Voisikohan tästä ottaa jotain opiksi - ainakin pitäisi pengertää rakennusmaa korkeammalle tasolle.

Veikko Roininen

{snoobi}