KIPINÄÄ MUSIIKISTA

Tällä plogisivulla Petri Kipinä kertoo sanoin ja kuvin ajankohtaisista tapahtumista ja ilmiöistä musiikkimaailmassa. Palaute/Contact: pkipina@gmail.com


TAMARA - Musiikkinäytelmä rakastetusta operettitähdestä

Turun Kaupunginteatterissa, väliaikaisena tilana toimivan Logomon näyttämöllä, on saatu viime syksystä alkaen seurata Tamara Lundin vaiherikasta elämää. Satu Rasilan ohjaama musiikkinäytelmä käy läpi rakastetun operettitähden elämää takautumien ja tuokiokuvien kautta. Vanhentunut ja sairastunut Tamara muistelee psykologin avulla menneitä aikoja ja tekemiään valintoja. Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Mitä hyvää sitä osaa itsestään sanoa? Venäläisen isän ja suomalaisen äidin tytär joutui jo hyvin nuorena tilanteisiin joissa vaadittiin vahvaa luonnetta sekä päätöksentekokykyä. Reilun kahden ja puolen tunnin näytelmä piirtää kuvan Tamaran elämästä traagisena ja surullisena jossa kuitenkin oli myös juhlavat hetkensä. Koskettava esitys saa palan kurkkuun ja mielen mietteliääksi.

Tamara Lund oli suomalaisten lehtien kestosuosikki. Artikkeleita hänen elämästään julkaistiin säännöllisesti.

Lapsuus sekä traaginen ensirakkaus

Tamara Lund syntyi Turussa vuonna 1941. Esiintyminen kiinnosti häntä jo aivan lapsesta lähtien. Nuori Tamara näytteli ja lauloi teattereissa ja voitti Ponnahdus pinnalle- laulukilpailun 18-vuotiaana. Valkolakin saatuaan Lund lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan sekä Suomen Teatterikouluun. Opintojen alkuvaiheessa Tamara kihlautui ensirakkautensa Hannu Laanion kanssa. Kihlaus kesti kuitenkin vain viisi kuukautta. Tämä lyhyt episodi on jätetty näytelmässä huomioimatta sillä vaikka Laanio sekä Lund pysyivät hyvinä ystävinä oli Tamaran seuraava romanssi ehkä se kaikkein suurin rakkaus naisen elämässä.

Vuonna 1963 Tamara Lund kiinnitettiin Turun Kaupunginteatterin West Side Story- musikaaliin. Esityksessä hänen vastanäyttelijänsä oli muuan Rami Sarmasto. Sarmasto ja Lund rakastuivat myös tosielämässä ja kihloja vaihdettiin joulukuussa 1964. Ihailijoiden innolla seuraaman tähtiparin romanssi sai järkyttävän lopun. Pariskunta joutui auto-onnettomuuteen juuri häidensä alla. Lund selvisi vähin vammoin mutta kuskina toiminut Sarmasto menetti henkensä. Näytelmän vakuuttavimpia sekä pysähdyttävimpiä hetkiä on onnettomuuskohtaus ja sen toteutus. Niin suuri onni voi olla hetkessä ohi. Minulle Lundin esittämä käännöskappale Jäljet hiekassa sai teatteri-illan jälkeen aivan uuden merkityksen.

Kansainvälinen ura sekä dramaattinen rakkauselämä

1960- luvulla Tamara Lund keräsi suosiota myös näyttelijänä sekä iskelmälaulajana. Yksi tuon ajan suurimmista hiteistä oli hänen itsensä sanoittama ja Sarmaston säveltämä Sinun omasi joka levytettiin pian onnettomuuden jälkeen. Vuonna 1968 Lund edusti Suomea Sopotin laulukilpailussa. Pikkuhiljaa alkoi myös ulkomaisten estradien valloitus. 1970- luvun alussa Lund esiintyi ensimmäistä kertaa oopperassa Itävallassa Lulu- oopperan nimiroolissa. Tätä seurannut aika Saksassa on huomioitu Turun näytelmässä hyvin. Lund työskenteli Münchenissä Gärtnerplatzin valtionteatterissa kolmetoista vuotta. Noiden vuosien huippumenestys oli musikaali Kiss me Kate joka pysyi ohjelmistossa lähes kymmenen vuotta.

Tamara Lundin kansainvälinen ura sisälsi monenlaisia töitä operetin, oopperan sekä musikaalien parissa. 1970- ja 80-luvuilla hän vieraili eurooppalaisissa teattereissa ja oopperataloissa Amsterdamista Wieniin ja Milanosta Itä-Berliiniin. 80-luvun puolivälissä Lund piipahti Turussa ja Kaupunginteatterin  Mustalaisruhtinatar- operetin viimeisissä näytöksissä. Tuolloin hän oli vielä paperilla naimisissa näyttelijä Aatos Tapalan kanssa. Myrskyisän liiton elänyt taiteilijapariskunta avioitui vuonna 1966 ja sai yhden lapsen, Tero Tapalan. Turun näytelmä kuvaa hienosti kahden taiteilijapersoonan halua edetä urallaan kotiasioiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Erottuaan Tapalasta Lund avioitui romanialaisen oopperalaulaja Alexandru Ionitzan kanssa. Pariskunnalla on vuonna 1983 syntynyt tytär Maria Lund.

Paluu Suomeen ja viimeinen rooli

1990- luvulla Tamara Lund palasi Suomeen. Hän halusi kehittää synnyinkaupungistaan Suomen operettipääkaupungin ja loi Turun Operettipäivät- tapahtuman. Tavoitteena oli, että ne houkuttelisivat Turkuun kansainvälisiä vieraita. Toisin kuitenkin kävi. Operettipäivät järjestettiin vain kahdesti (1996 ja 1997) ja ne tuottivat tappiota molemmilla kerroilla. 2000- luvun alku toi suurta murhetta ja lisää vaikeuksia Lundin elämään. Hän sairastui vatsasyöpään mutta selätti sen leikkauksen avulla. Vuonna 2005 nyt 64- vuotias Lund valmisteli paluuta Turun Kaupunginteatteriin ja arkkiherttuatar Sophien rooliin Elisabeth- musikaalissa. Harjoitukset ehdittiin aloittaa mutta sitten vatsasyöpä uusiutui. Tällä kertaa aggressiivisesti edennyt tauti vei voiton ja Tamara Lund menehtyi heinäkuussa 2005. Mielenkiintoista on, että tuolloin Sophien rooliin astui Tamara- näytelmässä nähtävä Kirsi Tarvainen.

Teatterin aulassa on esillä Tamara Lundin esiintymisasuja, hääpuku ja koruja. Yhdessä Rami Sarmaston kanssa oli suunniteltu häitä ja sitä varten Tamara teetätti kauniin valkoisen hääpuvun. Rami menehtyi kuitenkin dramaattisesti juuri ennen häitä auto-onnettomuudessa ja puvulle löytyi käyttöä vasta myöhemmin Tamaran avioiduttua Aatos Tapalan kanssa.

Katsojan sana

Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana viettää uudenvuodenaaton alkuilta joko teatterissa tai oopperassa. Tällä kertaa (2015) valinta osui Turun Kaupunginteatterin musiikkinäytelmään Tamara. Näin jälkikäteen voin todeta olevani tyytyväinen onnistuneeseen valintaani. Logomon näyttämöllä nähtiin tunnepitoinen, hyvin näytelty ja laulettu esitys.

Tamaran roolissa nähdään kolme eri näyttelijää (lapsirooli on jaettu kolmen eri tytön kesken). Teini-ikäistä Tamaraa esittävä Sofia Arasola näyttelee ja laulaa tarpeeksi hyvin vaikka hänen vahvuutensa selvästikin on tanssin puolella. Angelika Klas tulkitsee Lundin kulta-ajan vahvasti. Hänet on myös stailattu hätkähdyttävän samannäköiseksi esikuvansa kanssa. Iäkästä Tamaraa tulkitsee Kirsi Tarvainen joka siis työskenteli yhdessä tämän kanssa kymmenen vuotta sitten. Muista roolisuorituksista mieleen jäävät Juha Hostikan muhkeaääninen Aleksandru sekä ehkäpä vieläkin muhkeampi Ari-Matti Hedmanin Marco Bakker.

Näytelmä avarsi kuvaani Tamara Lundista artistina, esiintyjänä ja ihmisenä. Ennen tätä tiesin oikeastaan vain kappaleen Olen mikä olen joka jäi esityksessä yllättävän pieneen osaan. Se ehkä kertoo siitä miten monipuolinen ja taitava esiintyjä Tamara Lund lopulta oli. Myös tanssi oli näytelmässä näkyvässä ja vahvassa roolissa. Mm. Tanssii tähtien kanssa-ohjelmasta tuttu Aleksi Seppänen vakuutti voimalla ja notkeudella ja olihan miehellä myös puherooleja. Mieleeni tuli myös ajatus siitä, että jos Tamara toteutettaisiin suuremmalla näyttämöllä isomman tekijätiimin ja tanssiryhmän kera olisi se varmasti vielä vaikuttavampi. Sen verran värikäs ja vauhdikas Turun Tamaran tarina on.

Esitykset jatkuvat Logomossa vielä kevään 2016 ajan. Vilpitön suositus.

Petri Kipinä

 

Musiikkilinkkejä:

Sinun omasi

https://www.youtube.com/watch?v=Pt2IAIHNFtk

Jäljet hiekassa

https://www.youtube.com/watch?v=HITAlF8P180

Olen mikä olen

https://www.youtube.com/watch?v=t3W9ts6_UYc

Tampere-talon taltiointi vuodelta 1992 http://areena.yle.fi/1-3074051

Yle Elävä arkisto: Tamara Lundin haastattelu

 


 

Kreikan rakastetuimmalla muusikolla George Dalarasilla on takanaan pitkä ura

Photo Petri Kipinä

Kreikka, suomalaisten suosikki

Lomamatkailun lisäksi Kreikassa suomalaisia viehättää maan musiikki. Vuonna 2010 Kreikan suosituimpiin kansainvälisiin supertähtiin lukeutuva George Dalaras konsertoi Suomessa. Finlandia- talo oli tuolloin loppuunmyyty. Neljä vuotta myöhemmin Dalaras palasi maahamme ja konsertoi samassa paikassa. Tällä kertaa Finlandia- talo ei ollut aivan täynnä mutta tunnelma oli huikea keikan alusta loppuun. Suomalaisyleisö taputti, huudahteli ja lauloi mukana lähes saman veroisesti kuin kreikkalainen yleisö netissä nähdyissä konserttipätkissä. Suomen ja Kreikan vahva side näyttää jatkuvan talouden ongelmista ja politiikasta riippumatta.

Rembetikoa isältä pojalle

George Dalaras syntyi vuonna 1949 Ateenan satamakaupungissa Pireuksessa. Syntyjään hänen sukunimensä oli Daralas mutta mies muutti sukunimensä myöhemmin muotoon Dalaras. Isä Loukas Daralas oli myös rembetiko- laulaja. Huhtikuisen konsertin ohjelmisto Finlandia- talolla sisälsi laajan valikoiman perinteisiä rembetiko- kappaleita joita mies esitti kahdeksan soittajan ja kahden naislaulajan säestämänä. Kokoonpano toi lauluihin myös tuulahduksen nykypäivän soundia. Lavalla nähtiin monta perinteistä kreikkalaista soitinta kuten buzuki ja oud. Kokoonpanon soittimiin kuuluivat myös mm. haitari ja kontrabasso. Konsertti toteutettiin akustisena vain mikrofoneja käyttäen. Näin ollen kaikki tuli livetilanteessa perinteisenä ja aitona. Kreikkalainen taverna oli tuotu Helsingin sydämeen.

Photo Petri Kipinä

Levytysuran alku ja kultalevy

Dalarasin ura levyttävänä artistina alkoi samana päivänä jolloin Kreikan armeijan sotilasjuntta otti vallan Ateenan kaduilla. Debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1969. Kyseisen levyn suurin hitti Pou ´nai ta chronia kuuluu yhä Dalarasin konserttiohjelmistoon. Vuonna 1970 julkaistu albumi Natane to 21 sisälsi monia hittejä sekä instrumentaaliversion Pou ´nai ta chroniasta. Ensimmäisen kultalevynsä artisti saavutti vuonna 1972 levystä Mikra Asia. Sillä hän esiintyy yhdessä Haris Alexioun kanssa. Vuonna 1975 Dalaras julkaisi ensimmäisen rembetiko- albuminsa nimeltä 50 Chronia Rebetiko Tragoudi. Levy oli menestys ja toi jo kerran unohdetut sekä kielletyt rembetikot takaisin suosioon. Vuonna 1980 julkaistu Rebetika tis Katochis oli sävyltään tummempi ja lyriikoiltaan raadollisempi. Rembetikoissa usein toistuvat lyriikat huumeista haluttiin pois. Niinpä huumeet mainitaan sanoituksissa vain ohimennen.

Arvostettu ja rakastettu muusikko

1960- luvulta lähtien Dalaras on levyttänyt yli 120 levyä eri tyylistä musiikkia, muutakin kuin kreikkalaista. Hän on tehnyt yhteistyötä monien tunnettujen säveltäjien, kuten Mikis Theodorakis sekä Stavros Kouyioumtzis, kanssa. Hän on myös tehnyt yhteistyötä monien tunnettujen artistien, kuten Bruce Springsteen sekä Emma Shapplin, kanssa. Stingin kanssa Dalaras on julkaissut dueton Mad about you. Vuosien saatossa esiintymiset useamman sinfoniaorkesterin kanssa ovat tulleet tutuiksi. Myös musiikin ulkopuolella on tullut arvostusta. George Dalaras nimitettiin YK: n hyväntahdon lähettilääksi vuonna 2006. Mies tunnetaan kotimaansa ulkopuolella kiihkeänä kreikkalaisen kulttuurin lähettiläänä. Sanoma tuntuu menevän perille myös konserttitilanteessa. Syvältä kumpuava, teräksinen ja tunteikas ääni lumoaa.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

https://www.youtube.com/watch?v=6wqyzetOSfY

https://www.youtube.com/watch?v=1PRERu8JHzQ

https://www.youtube.com/watch?v=RnUfJ9n5eVo

https://www.youtube.com/watch?v=S36wsJR4gJM

 


 

Rufus Wainwright taitaa popin ja oopperan

Photo Petri Kipinä

Perintötekijöillä on merkitystä

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vanhempien ei tulisi pyrkiä vaikuttamaan lastensa harrastuksiin tai tulevaan uravalintaan. Omien mielihalujen toteuttaminen lasten kustannuksella on mielestäni väärin. Lasten toiveita tulisi kuunnella ja ottaa ne huomioon. Omia tarpeitaan tulisi hillitä ja antaa lasten kehittyä omiksi persoonikseen. Toisaalta perintötekijöillä on usein vaikutusta. Lapsi jatkaa vanhempiensa viitoittamalla tiellä vaikka nämä eivät sitä haluaisikaan. Näin lienee käynyt kanadalais-yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Rufus Wainwrightin kohdalla. Musikaaliseen perheeseen syntynyt nuorukainen aloitti soittamisen ja esiintymisen jo varhain. Mies imi oman harrastuksensa ja uransa suoraan äidinmaidosta.

Photo Petri Kipinä Wainwright syntyi New Yorkissa hieman yli 40- vuotta sitten musikaaliseen perheeseen. Rufusin isä on tunnettu country- laulaja Loudon Wainwright III ja äiti muusikko Kate McGarrigle. Vanhemmat erosivat pojan ollessa kolmevuotias ja Rufus muutti yhdessä äitinsä ja siskonsa Marthan kanssa Montrealiin. Hän aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana. 13- vuotiaana Wainwright teki jo kiertueita äitinsä, sisarensa ja tätinsä Annan kanssa. Vasta 17- vuotiaana hän oli ehdolla lupaavimman uuden mieslaulajan Juno Award- palkinnon saajaksi. Myös Rufuksen sisarpuoli Lucy Wainwright Roche ja täti Sloan Wainwright ovat muusikoita. Huikeaa vai mitä? Kaiken huipuksi Wainwrightin ja hänen aviomiehensä Jörn Weisbrodtin tyttären äiti on  Lorca  Cohen.  Lorcan isä  on muusikko Leonard Cohen.

Omia menestyslevyjä, oopperaa sekä uudelleenlevytyksiä

Rufus Wainwrightin omaa nimeä kantava ensimmäinen studioalbumi vuonna 1998 saavutti suuren suosion Kanadassa. Rolling Stone- lehti valitsi hänet kyseisen vuoden parhaaksi uudeksi artistiksi. Myös seuraava levy Poses saavutti yhtä lailla kiinnostusta. Wainwrightin tekee mielenkiintoiseksi esimerkiksi se, että hän ei ole milloinkaan halunnut luokitella itseään yhden tietyn musiikkityylin alaisuuteen. Miehen musiikkia on kutsuttu nimellä popera. Se on viittaus hänen tapaansa yhdistää popmusiikkia ja oopperaa. Oopperasta Wainwright kiinnostui jo nuorena. Artisti on säveltänyt yhden oopperan ja toinen on tulossa. Oopperan lisäksi Rufusiin ovat vaikuttaneet vahvasti myös mm. Judy Garland ja Liza Minnelli. Äiti ja tytär joista ensimmäisen livelevyn vuodelta 1961 mies teki uudestaan vuonna 2007.

Levyilleen Wainwright on saanut tuotantoapua monilta kuuluisilta kollegoilta. Hän on duetoinut mm. Robbie Williamsin kanssa sekä säveltänyt musiikkia useisiin elokuviin. Urallaan mies on kiertänyt maapalloa monien tunnettujen artistien kanssa. Suomessa Rufus Wainwright on nähty konsertoimassa useita kertoja. Viimeisin vierailu tapahtui maaliskuussa 2014 Helsingin Kulttuuritalolla. Tuolloin hänen kanssaan lavan jakoi ajoittain sisarpuoli Lucy. Kyseinen konsertti oli minulle ensimmäinen kerta jolloin näin hänet livenä. Mutta tuskinpa viimeinen. Huikean taitava pianisti sekä tunteikas tulkitsija valloitti puolelleen välittömästi. Konsertti oli taidokas sekoitus hyvää musiikkia ja komediallista näytelmää. Suosittelen lämpimästi. 

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

MUSIIKKILINKKEJÄ:

Hallelujah (Leonard Cohen cover):

https://www.youtube.com/watch?v=PBo-n_17XU0 

Going to a town:

https://www.youtube.com/watch?v=CtVyl402W5s

Me and Liza:

https://www.youtube.com/watch?v=XV9hUeDmrIc

 


 

Deep Purple kysyy Now what?! mutta tietää minne on menossa

Photo Petri Kipinä

Ian Gillan

Uusi levy ja kiertue

Brittiläinen hard rockin legenda Deep Purple on palannut levytyshommiin. Vuonna 2013 ilmestynyt Now what?! on yhtyeen yhdeksästoista studioalbumi ja ensimmäinen kahdeksaan vuoteen. Uutuus on kosketinvoittoinen levy ja sillä tehdään kunniaa ja muistetaan bändin edesmennyttä kosketinsoittajaa Jon Lordia. Now what?! on vahva paluulevy. Kriitikot ovat sitä ylistäneet ja itse liityn heidän joukkoonsa. Ahkerasti tien päällä viihtyvä Deep Purple on pysynyt kaikki nämä vuodet kiireisenä keikkarintamalla. Yhtye vieraili hiljattain myös Suomessa uuden levynsä mukaan nimetyllä maailmankiertueella. Settilistaan oli ilahduttavasti otettu mukaan peräti viisi uuden albumin kappaletta. Uutuusalbumi sekä itse todistettu Helsingin keikka osoittivat sen, että legenda on yhä voimissaan.

Photo Petri Kipinä

Ian Gillan ja kitaristi Steve Morse

Riitoja ja kyyneleitä mutta myös iloa ja ystävyyttä

Deep Purplen nykyinen kokoonpano on ollut kasassa 12 vuotta. Sekä levyllä että lavalla kuulee ja näkee orkesterin jäsenten välisen kemian toimivan mutkattomasti. Aina ei ole ollut näin. Yhtyeen 45 vuotta jatkuneelle taipaleelle mahtuu runsaasti riitoja, välirikkoja sekä kyyneleitä. Orkesterin paremmin tuntevat tietävät sen, että ne ikimuistoisimmat riidat on käyty yhtyeen entisen kitaristin ja perustajajäsenen Ritchie Blackmoren sekä laulaja Ian Gillanin välillä. Tämän takia Gillan erosi aikoinaan Purplesta kahdesti useamman vuoden ajaksi. Mies on haastattelussa kertonut, että erot tuntuivat samalta kuin joutuisi olemaan erossa perheestään. Samaisessa haastattelussa hän kertoo nykyisistä väleistään Blackmoren kanssa. Välejä ei ole olemassa. Miehet eivät edelleenkään puhu toisilleen. Vaikea uskoa mutta toisinaan maailmankuulun yhtyeen jäsenten välinen kilpailu tuo pintaan sen meissä kaikissa asuvan draamakuningattaren.

Photo Petri Kipinä

Basisti Roger Glover ja rumpali Ian Paice

Milloin tulee aika miettiä uran lopettamista?

Yli 100 miljoonaa myytyä levyä. Lukuisia menestyksekkäitä maailmankiertueita. Kuinka kauan Deep Purple sitten voi jatkaa uraansa? Ian Gillan on todennut, että ei ole mitään syytä miksi yhtye ei viihtyisi lavoilla vielä pitkään. Orkesterin jäsenet ovat kaikki hyvässä kunnossa. Nykyisin kiertueilla jää runsaasti aikaa rentoutumiselle ja esimerkiksi hyvästä ruuasta nauttimiselle. Purplen jäsenistä melkein kaikki lähestyvät 70 ikävuoden komeaa rajapyykkiä. Jossain vaiheessa kitarat ja rummut on kuitenkin pakko iskeä naulaan. Jo muutaman vuoden ajan keikoilla on ollut havaittavissa se, että Gillanin ääni ei enää taivu entiseen malliin. Suurempaa rääkymistä vaativat kappaleet tuottavat vaikeuksia ja joitakin kappaleita ei enää kuulla livenä. Siinä mielessä ikä alkaa painaa ja ilkeämpi voisi todeta solistin olevan yhtyeen heikoin lenkki. Gillan pärjää kuitenkin pelkällä karismalla pitkälle joten laulajan vaihtaminen tuskin tulee kuuloonkaan. Eihän niitä kaikkia biisejä sitä paitsi aina livenä tarvitse edes kuulla.

Photo Petri Kipinä

Steve Morse

Now what?!

Mitä nyt? Mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan yhtyeelle nimeltä Deep Purple? Sitä ei tiedä kukaan mutta jos saa hiukan ennustaa niin veikkaisin, että yhtye viihtyy runsaasti tien päällä kiertäen maita ja kaupunkeja tiiviiseen tahtiin. Uusi levy tullee ulos jossakin vaiheessa. Seuraava rajapyykki, 50 vuotta jatkuneen uran merkkipäivä, ei ole kaukana. Tämän jos minkä luulisi tuovan lisää motivaatiota mikäli sitä enää kaivataan. Uutta albumia puolustaa myös komea tasaluku 20. Tuollainen määrä studioalbumeja olisi vaikuttava luku kenelle tahansa. Käykö näin on mahdotonta ennustaa. Tätä kaikki Purple –fanit joka tapauksessa varmasti toivovat.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

 Musiikkilinkkejä;

http://www.youtube.com/watch?v=BEWYRRaxFhU

http://www.youtube.com/watch?v=gZ_kez7WVUU

http://www.youtube.com/watch?v=PfAWReBmxEs

 


 

Kuuban helmi Omara Portuondo

 Photo Petri Kipinä

Omien kotimaidensa tunteiden tulkitsijat

Suomella Kinnunen. Ranskalla Piaf. Kuuballa Portuondo. Nämä nimet tulevat monille mieleen kysyttäessä kaikkien aikojen rakastetuimmista oman kotimaansa laulajista. Laila Kinnunen oli 1950- ja 1960- lukujen suosituimpia suomalaisia iskelmälaulajia jonka ensimmäinen levytys Lazzarella oli heti menestys. Edith Piaf on yksi maailman tunnetuimmista chanson- tulkitsijoista joka kuoli rankan elämän seurauksena jo alle 50-vuotiaana. Yksi Kuuban tunnetuimmista nimistä, boleron karismaattinen ja kaunis tulkitsija Omara Portuondo kiertää yhä maailmaa 83-vuotiaana yhdessä 2000-luvun alussa maineeseen nousseen Orquesta Buena Vista Social Clubin kanssa. Muutaman yhä elossa olevan konkarin rinnalle on kokoonpanoon noussut uusi, nuorempi sukupolvi nimekkäitä ja lahjakkaita kuubalaismuusikoita. Tarina jatkuu ja ihmiset rakastavat.

Photo Petri Kipinä

Ura jatkunut jo yli kuusikymmentä vuotta

Portuondo syntyi vuonna 1930 Kuuban pääkaupungissa Havannassa. Laulamaan hän oppi kotonaan aivan kuten niin moni muukin kuubalainen. Osa lapsuuden sävelmistä, joita hänen vanhempansa lauloivat tyttärelleen kuuluvat yhä Portuondon ohjelmistoon. Omaran varsinainen ura alkoi kuin vahingossa tanssijana hänen isosiskonsa tanssiryhmässä Tropicana- klubilla Havannassa. Sisarukset Haydee ja Omara liittyivät pari vuotta myöhemmin Loquibambia Swing - nimiseen yhtyeeseen. Vuonna 1952 siskokset perustivat yhdessä kahden muun henkilön kanssa vokaalikvartetin nimeltä The Quarteto Las d’Aida. Tässä ryhmässä Omara esiintyi 15 vuotta. Soolouralle hän siirtyi vuonna 1967 Kuuban ja Yhdysvaltojen diplomaattisuhteiden katkeamisen seurauksena. Nykyisin Portuondo iloitsee siitä, että Kuubassa on paljon nuoria muusikoita, jotka jatkavat perinteisen kansanmusiikin ylläpitämistä eivätkä välttämättä lähde koskaan kotimaastaan.

Tuttu konserttivieras Suomessa

Omara on kertonut käyneensä Suomessa jo 1970-luvulla jopa vuosittain ja ihastuneensa maahamme heti ensimmäisellä käynnillä. Sama tahti näyttää jatkuvan 2000-luvulla jolloin Orquesta Buena Vista Social Club featuring Omara Portuondo on keikkaillut maassamme melkeinpä vuoden välein ja lähes aina loppuunmyydyille saleille. Boleron lisäksi kollektiivi esittää trova- nimistä kansanlaulua, joka on vanhaa kuubalaista musiikkia. Esimerkiksi kokoonpanon konserteista monille tuttu kappale Veinte anos on vuodelta 1930. Yhtye kokee perinteen jatkamisen ja siitä tiedottamisen tärkeäksi vaikka esittääkin Portuondon kanssa modernimpaakin trova- laulua jota artisti on myös levyttänyt. Pitkästä urasta kertoo jotain se, että ensimmäisen sooloalbuminsa Omara julkaisi jo vuonna 1959. Latinogrammyn voittanut albumi Gracias levytettiin vuonna 2008 ja se oli Portuondon kunnianosoitus pitkälle uralleen.

Photo Petri Kipinä

Mikä kuubalaisessa musiikissa suomalaisia sitten kiehtoo?

Ei ole vaikea uskoa, että esimerkiksi Espanjassa konsertit muuttuvat hetkessä tanssiksi ja yhteislauluksi. Suomessa on yhä toisin, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Yleisö tulee keikoille ja rakastaa musiikkia ja esiintyjiä. Mutta kun tulee aika nousta ylös ja taputtaa tahtia kaikki jähmettyvät. Katsotaan vaivihkaa vierustoveria kuin peläten liiallista innostumista. Pysynkö varmasti tahdissa? Muusikkoja ei suomalainen jäyhyys haittaa kuten ei myöskään korkea kielimuuri. Portuondo on veikannut kuubalaisen sonin, boleron, guajiran ja salsan rytmien olevan selitys niiden suosioon Suomessakin. Vai samaistuvatko ujot suomalaiset naiseen joka on kuulemma ollut uransa alussa hyvin ujo? Vaikea uskoa todeksi mutta jos hän näin itse sanoo niin kai se on pakko uskoa. Oli syy suosioon mikä tahansa täytyy vain toivoa, että saamme nauttia Omaran Kuuban rytmeistä vielä pitkään. Portuondo on legenda ja voisi kuvitella, että hänestä tehdään näytelmiä ja kerrotaan tarinoita vielä pitkään naisen kuoleman jälkeen. Aivan kuten Lailasta ja Edithistakin.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

MUSIIKKILINKKEJÄ:

Veinte anos:

http://www.youtube.com/watch?v=VRlxgW5yzVU

Gracias:

http://www.youtube.com/watch?v=Bjji9hN9e_M

Quizas quizas quizas:

http://www.youtube.com/watch?v=SEQpp2xvWY0&list=PLBF3C106E2DC1B64C

 


Black Sabbathin vahva paluu

Photo Petri Kipinä 

Ozzy Osbourne

The men from Birmingham are still going strong

The long and winding road. Pitkä ja mutkainen tie. Kyseinen kappale löytyy The Beatlesin viimeiseksi jääneeltä albumilta Let it be ja se kuvaa varsin osuvasti esittäjänsä historiaa. Laulu kuvaa erinomaisesti myös erään toisen brittiyhtyeen värikkäitä vaiheita. Vuonna 1969 perustetun Black Sabbathin tieltä ei ole mutkia puuttunut. Pitkä ja kuoppainen matka on kuitenkin jatkunut aina näihin päiviin asti muutamista harhapoluista huolimatta. Kesäkuussa 2013 julkaistu uusi albumi 13 on varsin kelvollista kuunneltavaa. Yhtyeen keikkakunnossakaan ei ole moitteen sijaa. Kuluvan vuoden marraskuussa Helsingissä vieraillut yhtye osoitti sellaista rentoutta sekä esiintymisen riemua mitä voi vain toivoa monilta nuoremmilta yhtyeiltä.

Nimen taustaa ja syytöksiä

Ensimmäinen heavy metal- yhtye. Tällaisen arvonimen on saanut alkujaan Earth- nimisenä Black Sabbath nimistä kappaletta esittänyt yhtye. Orkesterin nimi vaihtui kuitenkin pian sillä samanniminen tanssiorkesteri oli jo olemassa. Nimen Black Sabbath yhtyeelle keksi basisti Geezer Butler joka oli kiinnostunut kaikenlaisesta yliluonnollisesta sekä okkultismista. Esikoisalbumin ilmestymisen jälkeen ääriuskonnolliset tahot syyttivät yhtyettä saatananpalvonnasta. Todellisuudessa satanistisella toiminnalla ei ollut mitään tekemistä yhtyeen tai sen jäsenten kanssa lukuun ottamatta pintapuolista uteliaisuutta asiaan. Yhtye kieltäytyi mm. esiintymästä satanistien järjestämillä festivaaleilla.

Menestys ja huumeet

Debyyttialbumi menestyi hyvin mikä yllätti kaikki. Varsinainen jättipotti tapahtui kuitenkin seuraavan sinkun myötä. Tulevan albumin sessioiden viime metreillä äänitetystä singlestä Paranoid on vuosien saatossa muodostunut yhtyeen suurin hitti. "Soittakaa Paranoid!". Näin on tapana huudella millä tahansa keikalla ihan vain huvikseen. Yhtyeen toinen albumi kantaa singlen nimeä. Alun perin levyn nimeksi piti tulla War pigs mutta käynnissä olleen Vietnamin sodan takia nimestä luovuttiin. Jo toisen albumin aikoihin päihde- ja alkoholisekoilut alkoivat olla merkittävä osa yhtyeen jäsenten elämää. Kolmannen albumin nauhoitusten aikoihin bändin jäsenet alkoivat ensimmäistä kertaa käyttää vahvoja huumeita. Tulevien levyjen teko vaikeutui huomattavasti kaikkien runsaan päihteidenkäytön takia. Tästä huolimatta albumit menestyivät jonkin aikaa hyvin.

Photo Petri Kipinä

Geezer Butler

Ozzy out, Dio in

Kiivas julkaisutahti ja varsinkin solisti Ozzy Osbournen kasvavat päihdeongelmat johtivat lopulta välirikkoon. Levyt eivät enää menestyneet eikä Ozzya kiinnostanut lainkaan bändin asiat. Tämä johti miehen erottamiseen maaliskuussa 1979. Uudeksi laulajaksi valittiin Sharon Ardenin (myöhemmin Sharon Osbourne) ehdotuksesta Ronnie James Dio. Dio loi uutta intoa yhtyeeseen ja vuonna 1980 julkaistu Heaven and hell sai innokkaan vastaanoton sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Myöhemmin samana vuonna Sabbathissa alusta asti soittanut rumpali Bill Ward päätti jättää yhtyeen. Päihde- ym. ongelmista kärsineen Wardin tilalle otettiin Dion vanha tuttu Vinnie Appice. Dion, Appicen, Butlerin sekä kitaristi Tony Iommin yhteistyö jäi kuitenkin vain muutaman levyn mittaiseksi. Dio ja Appice erosivat yhtyeestä vuonna 1982 ja perustivat legendaarisen bändin nimeltä Dio.

Miehistönvaihdoksia sekä reunion

Seuraavat vuodet ovat Black Sabbathin historiassa sekavaa aikaa. Yhtyeen jäsenet vaihtuivat tämän tästä. Vuosien saatossa orkesterin laulajina kuultiin mm. Ian Gillania, Glenn Hughesia sekä Tony Martinia. Yhtä tuulisia olivat myös muut pelipaikat yhtyeessä. Vain Tony Iommi oli ja pysyi. Mies vei nimen Black Sabbathin 1990-luvulle jonka alussa Ronnie James Dio palasi orkesterin laulajaksi. Pesti ei kuitenkaan ollut pitkä vaan miehen iso ego johti eroon vuonna 1992. Ronnien kanssa julkaistu Dehumanizer menestyi kohtalaisesti mutta sitä seuraavat albumit sen sijaan enemmän tai vähemmän floppasivat. Lukuisten miehistönvaihdoksien jälkeen alkuperäinen Black Sabbath esiintyi pitkästä aikaa (menneitä satunnaisia iltoja lukuun ottamatta) yhdessä kahtena iltana vuonna 1997 kotikaupungissaan Birminghamissa. Keikat nauhoitettiin ja seuraavana vuonna julkaistu livealbumi Reunion oli menestys.

Photo Petri Kipinä

Tony Iommi

Uusi vuosituhat

13 nousi Britanniassa melko pian julkaisunsa jälkeen albumilistan kärkeen. Edellisen kerran Black Sabbath oli ollut listaykkösenä albumillaan Paranoid melkein 43 vuotta aiemmin. Tätä ennen mikään yhtye ei ollut sijoittunut Britannian albumilistan kärkipaikalle yhtä pitkän aikavälin jälkeen. Suomessa Black Sabbath esiintyi alkuperäiskokoonpanossaan lukuun ottamatta Bill Wardia joka jäi pois kokoonpanosta erimielisyyksien vuoksi. Hänen tilallaan nähtiin Ozzyn soolokokoonpanosta tuttu  rumpali Tommy Clufetos. Konsertti oli todella vahva näyttö tältä heavy metallin pioneerilta. Pitkä ja mutkainen on ollut birminghamilaisorkesterin tie. Mutkia ei ole oiottu suoriksi ja se on välillä aiheuttanut ongelmia. Mutta tarina jatkuu.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

MUSIIKKILINKKEJÄ:

God is dead:

http://www.youtube.com/watch?v=Gh8rCc3VrmE

Paranoid:

http://www.youtube.com/watch?v=NZyVZFJGX5g

Heaven and hell:

http://www.youtube.com/watch?v=VUjUIP2ugG4


Sisältäni Neil Youngin löysin

 

Legendat lavalla ja vihdoin livenä

Photo Petri Kipinä

Kolmatta kertaa elokuun alussa järjestetty Helsinki Classic Festival on osoittautunut laadukkaaksi loppukesän päätösjuhlaksi. Tänäkin vuonna esiintyjävalinnoissa pysyttiin klassikkolinjalla. Kaisaniemen puistoon pystytetylle massiiviselle lavalle nousi legendaarinen kanadalaisrokkari Neil Young yhdessä yhtä legendaarisen yhtyeensä Crazy Horsen kanssa. Olen jo pitkään fanittanut heitä ja lopultakin minulle tarjoutui tilaisuus nähdä tämä klassinen kokoonpano lavalla.

Suomalaisyleisöllä kävi melkoinen tuuri. Helsingin keikan jälkeen Crazy Horsen kitaristi Frank ”Poncho” Sampedro mursi kätensä Ruotsissa ja loput Euroopan kiertueen keikoista peruttiin. Urheilutermiä käyttääkseni ”kiekko pomppi meille” ja pääsin muiden mukana nauttimaan samalla sekä kauniista että rujosta musiikista aurinkoisessa kesäsäässä. Kaisaniemen konsertti vakuutti ja todisti sen, että Niilo yhtyeineen on yhä vedossa. Orkesteri soittaa ja tekee lavalla mitä haluaa onnistuen kuitenkin pitämään yleisön mielenkiinnon yllä. Turhia sirkustemppuja ei tarvita. Musiikki riittää.

Tutustuminen Neil Youngin musiikkiin

Tutustuin ensimmäistä kertaa Youngin tuotantoon vuosia sitten lainatessani Turun Nummen kirjastosta Freedom- vinyylin. Ennen sitä en tiennyt herran musiikista mitään. Artistin nimi oli kuitenkin jollakin tavalla tuttu joten päätin lainata levyn. Ihastuin musiikkiin välittömästi. Varsinkin Rockin’ in the free world, yksi Youngin suurimmista hiteistä kautta aikain, kolahti lujaa. Sanoitukset ja tarinat ihmiselämän varjoisammalta puolelta koskettivat. Kuten teki myös rujo eikä ollenkaan tarkka soitto. Myös Youngin persoonallinen, aavistuksen naukuva ääni teki vaikutuksen.

Nuo kaikki niin sanotut puutteet tuntuivat kuuluvan juttuun joten paloin halusta kuulla lisää. Aivan tarkkaan en muista mitä levyjä miehen mittavasta katalogista seuraavaksi kuuntelin. Sen kuitenkin muistan, että ensin tutustuin vanhempaan materiaaliin. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun tuotantoon. Crazy Horsella ja ilman. Aika pian tajusin, että tämä muusikko on minulle ehkä se kaikkein tärkein. Sama tunne elää vahvana vielä tänäkin päivänä. Miksei eläisi sillä viime vuonna julkaistu Psychedelic pill yhdessä Crazy Horsen kanssa on tasokas albumi täynnä hyviä kappaleita. Muusikko ei näin ollen elä pelkästään vanhojen hittiensä varassa vaan luo jatkuvasti uutta.

Pidän kovasti myös Youngin akustisesta tuotannosta joissa hänen herkkä tulkintansa korostuu. Niin akustiset kuin Crazy Horsen kanssa tehdyt räminälevyt ovat minulle tasavertaisessa asemassa. Suosikkilevyä on vaikea nimetä sillä niin monelta albumilta löytyy useampia upeita kappaleita. Mielipide vaihtelee fiiliksen mukaan. Niin sanotuista vähemmän arvostetuista levyistä ehdoton suosikkini on 1980-luvun helmi Trans joka viehättää erilaisena poikkeuksena Youngin tuotannossa. Poikkeuksia on muitakin mutta kyseinen levytys on viihdyttävin. Livealbumi Arc ja Dead man- soundtrack ovat jopa minulle hieman liian outoja, joskin pakollisia hankintoja levyhyllyyn.

Neil Young tiivistetysti

Kanadassa, Torontossa vuonna 1945 syntynyt Neil Young on levyttänyt yli kolmekymmentä studioalbumia. Tämän lisäksi katalogista löytyy yli kymmenen livealbumia sekä kiitettävän vähän kokoelmia. Crazy Horsen lisäksi Youngin tunnetuimpia kokoonpanoja ovat Buffalo Springfield sekä Crosby, Stills, Nash & Young.

Young tuli tunnetuksi Buffalo Springfieldin jäsenenä. Kun yhtye hajosi, julkaisi hän ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 1968. Seuraava albumi Everybody knows this is nowhere oli ensimmäinen jolla Crazy Horse soitti. 1970-luvulla julkaistiin kaikkein klassisimmiksi muodostuneet albumit. 1980-luku oli Youngin uralla kokeilujen aikaa. Tyyli vaihtui koko ajan. Aivan 1980-luvun lopussa julkaistu Freedom oli paluuta juurille ja takaisin parrasvaloihin.

Neil Young on julkaissut useita klassikkolevytyksiä myös 1990- ja 2000-luvuilla. Are you passionate? sisälsi kappaleen Let it roll, joka on omistettu United Airlinesin lennon 93 uhrien muistolle. Vielä tuolloin Young tuki George W. Bushin hallintoa. Muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneellä Living with warilla vaaditaan jo presidentin eroa.

Musiikin lisäksi Young on kunnostautunut myös elokuvien ohjaajana nimellä Bernard Shakey.

Teksti ja kuvat Petri Kipinä

Linkkejä:

Rockin' in the free world

http://www.youtube.com/watch?v=PdiCJUysIT0 (Preview)

Heart of gold

http://www.youtube.com/watch?v=7fXaC07X5M8 (Preview)

Walk like a giant

http://www.youtube.com/watch?v=XkSUSf_CYNI (Preview)

 


 

Festivaali- ja tapahtumakenttä elää koko ajan

Sauna Open Air tiensä päätökseen

Photo Petri KipinäPhoto Petri Kipinä

Kiss                                                                                Judas Priest

Kotimaisella festivaalikentällä vallitseva tilanne elää koko ajan. Joka kesä ilmaantuu uusia yrittäjiä ja valitettavasti aina välillä myös vanhoja tuttuja tippuu pois kyydistä. Tänä vuonna oli metallimusiikkiin erikoistuneen Sauna Open Airin vuoro. Tampereella vuodesta 2004 asti juhlitun tapahtuman järjestäjä PartySan Production hakeutui konkurssiin elokuun lopulla. Syyksi ilmoitettiin se, että rahat eivät riitä laskuihin. Tämän vuoden tapahtuma myi huonosti eikä yleisötavoite täyttynyt. Pientä vihjettä tulevasta saatiin jo edellisenä vuonna jolloin festivaalia ei järjestetty lainkaan.

Saunassa on vuosien saatossa nähty monia todella isoja nimiä. Kiss, Judas Priest, Ozzy Osbourne ja Dio, siinä muutamia esiintyjiä jotka ovat löylyä heittäneet. Jo nämä nimet kertovat sen, että mistään ihan pienistä rahoista ei liene kyse jos mietitään vaikkapa esiintymispalkkioita. PartySan Production taisi yksinkertaisesti haukata liian ison palan ja se on sääli. Kilpailu on kovaa ja toiset, samanaikaisesti järjestettävät ja samankaltaista yleisöä houkuttelevat tapahtumat syövät yleisömäärää. Itsekin kävin Saunassa monesti ja toivon todella, että festivaali löytäisi uuden järjestäjän ja jatkaisi mukana Suomen tapahtumakesässä.

Photo Petri Kipinä

Ozzy Osbourne

 

Uusia yrittäjiä: Rock The Beach

Photo Petri KipinäPhoto Petri Kipinä

Green Day                                                                        Queens of the Stone Age

Sauna Open Air siis siirtyi vuonna 2010 viimeisen kerran järjestetyn ja vuonna 2012 lopullisesti kuopatun Ankkarockin rinnalle rockfestivaalien hautausmaalle. Mutta uusiakin yrittäjiä ilmaantuu tasaisin väliajoin. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Hietaniemen uimarannalla Helsingissä järjestetty Rock The Beach keräsi kolmen päivän aikana yhteensä 51 000 juhlavierasta nauttimaan musiikista persoonallisessa ympäristössä. Festivaalin artistikattaus oli uskomattoman tasokas ja varmasti kallis. Rammstein, Thirty Seconds To Mars, Green Day, Queens Of The Stoneage, Danko Jones etc. Kaikki tuttuja nimiä populaarimusiikkia seuraaville. Vaikka festivaali sujui ensimmäisellä kerralla eittämättä hyvin ja tavoitellun mukaisesti tulee väkisinkin mieleen onko tämäntasoinen artistikattaus ensi vuonna mahdollista? Kaikki peukut pystyyn sen puolesta että Hietaniemessä rokataan ensi vuonnakin.

Photo Petri Kipinä

Olli Herman, Reckless Love

 

Tuttu tapahtuma uudessa ympäristössä

Kolmatta kertaa järjestetty Turun Linnan Juhlat siirtyi tänä vuonna Turun Linnanpuistosta mainioksi tapahtumapaikaksi osoittautuneeseen Logomoon. Tämä varmisti ainakin sen, että Suomen kesän oikukkaat säät eivät Juhlia olisi päässeet häiritsemään. Muutosta perusteltiin myös sillä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla riittävästi puiston mittakaavaan sopivaa ohjelmaa. Tapahtuma vietiinkin tänä vuonna läpi tasokkaiden, joskin aiempia vuosia hieman pienempien esiintyjien tähdittämänä. Logomon upea äänentoisto hakee vertaistaan ja salin muunneltavuus tekee siitä myös viihtyisän. Tapahtumaa järjestävän Live Nation Finlandin kannattaisi minusta ehdottomasti harkita Logomoa tapahtumapaikaksi myös ensi vuonna.

Photo Petri Kipinä

Eva Dahlgren

Photo Petri Kipinä

Bo Kaspers Orkester

Linnan Juhlat konsertti-iltojen sarjassa nähtiin tänä vuonna lavalla lukuisia suomalaisyleisön kestosuosikkeja. Bo Kaspers Orkester ja Eva Dahlgren viihdyttivät ja tanssittivat ihmisiä ainutlaatuisessa yhteiskonsertissa. Äitiyslomalta esiintymislavoille palannut fadon supertähti Mariza kiinnostaa yhä yleisöä. Tämän lisäksi Logomon lavalle nousivat uuteen suursuosioon ponnahtanut J. Karjalainen sekä Turun Filharmoninen Orkesteri johtajanaan Leif Segerstam. Laadukas kattaus siitäkin huolimatta vaikka mitään superluokan tähtiä ei tänä vuonna Linnan Juhlilla nähtykään.

Photo Petri Kipinä

Mariza

Lisää konsertteja, lisää tapahtumia, mikä on tarpeeksi?

Vähentyneen äänitemyynnin seurauksena yhtyeiden ja artistien on kierrettävä entistä enemmän ympäri maailman konserttilavoja. Jostain ne rahat elämiseen on saatava. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä isompia nimiä saapuu yhä useammin myös Suomeen konsertoimaan. Tietyt yhtyeet käyvät täällä jopa vuosittain. Ankkarockin perustaja, promoottori Juhani Merimaa perusteli aikoinaan kyseisen festivaalin lopettamispäätöstä juuri lisääntyneellä tapahtumatarjonnan kasvulla pääkaupunkiseudulla.

Tarjonta on lisääntynyt myös muualla Suomessa. Suurimmat tähdet saapuvat useimmiten Helsinkiin mutta keskisuuret nimet saattavat heittää neljäkin keikkaa eri paikkakunnilla. Pikkuhiljaa tapahtumien runsaus ja taloudellinen taantuma alkavat mitä ilmeisimmin syödä ihmisten mielenkiintoa ja jaksamista. Maksavan yleisön energia ja rahat eivät riitä joka paikkaan. Kilpailu festivaalien pääesiintyjistä ja yleisöstä on kovaa ja armotonta peliä. Tämä johtaa siihen, että heikoimmin menestyneet tapahtumat putoavat kelkasta. Uusia tulee mukaan peliin. Jatkuva muutoksen tila takaa ainakin sen, että tarjontaa riittää jos mielenkiintoa löytyy.

Petri Kipinä

 


 

The Tall Ships Races Helsinki 2013

Suurten purjelaivojen tapahtuma on monipuolinen kansanjuhla

Suuret purjelaivat palasivat Helsinkiin 13 vuoden tauon jälkeen. Purjehdustapahtuma houkutteli Hietalahteen noin sata alusta eri puolilta maailmaa. The Tall Ships Races ei kuitenkaan ole pelkkä purjehtijoiden tapahtuma. Neljän päivän aikana tapahtuma-alueella nähtiin ja kuultiin monenlaista ohjelmaa. Hietalahden torilla sijainneelle Päälavalle nousi joka päivä maamme eturivin artisteja sekä yhtyeitä. Päälavan lisäksi sekä Puistolava että Jätkän lava tarjosivat ihmisille monipuolista kulttuuri-, nuoriso- ja lastenohjelmaa. Alueella oli myös runsaasti erilaisia ravintoloita sekä ruoka- ja myyntikojuja. Koko tapahtuma oli ilmainen joten tarkkaa yleisömäärää on hieman vaikea arvioida. Yleisötavoite oli 500 000 kävijää ja sen järjestäjät uskovat saavuttaneensa.

Photos Petri Kipinä

Göteborg                                               Mir

Photo Petri Kipinä

Neljä päivää musiikkia

Kolmelle lavalle jakautunut musiikki- ja kulttuurianti oli saatu onnistuneen monipuoliseksi tämänkertaisessa tapahtumassa. Hietalahden torin Päälava keräsi luonnollisesti suurimmat yleisömäärät mutta ihmisiä riitti myös muille lavoille. Torstaina ja perjantaina ajoittain rankaksikin yltynyt sade ei tuntunut ihmisiä vaivaavan vaan tapahtumasta otettiin kaikki irti. Torstai oli iskelmäpäivä. Tuolloin Päälaavalla järjestettiin Suomi Iskelmän SM-finaali ja illan esiintyjätkin olivat samaa tyylilajia. Iltaseitsemältä Mega-Paula pisti liikettä sateen kangistamaan yleisöön ja lämmitteli samalla illan pääesiintyjä Paula Koivuniemeä. Huulisynkka ja eleet sekä ilmeet olivat vankan kokemuksen tuomaa tulosta. Hahmon innoittajana toiminut Koivuniemi otti hänkin yleisönsä ensi soinnusta alkaen. Keikan aikana kuultiin hyvä otanta Paulan tuotannosta. Uutta ja vanhaa sekä muutama harvinaisempi kappale. Itseäni miellytti ehkä eniten Jos konduktöörin nait.

Photo Petri Kipinä

Paula Koivuniemi                           Mega-Paula

Perjantaina Päälavan ensimmäinen iso nimi oli mainion debyyttialbumin viime vuonna julkaissut Aino Venna yhtyeineen. Venna on tuonut suomalaiseen musiikkiin jotain uutta, tuulahduksen Pariisin kuppiloista Edith Piafin hengessä. Tyyli on vanhaa mutta ajatonta ja musiikissa on vaikutteita mm. ranskalaisista chansoneista sekä vanhasta rock-musiikista. Vennan upeaa, levyltä tuttua tummaa ja matalaa ääntä oli upeaa kuunnella sateen ropistessa hiljalleen sateensuojaan. Artistin ääni tuntuu taipuvan mihin vain ja selkeä artikulaatio ilahduttaa. Konsertin kohokohtia oli useita mutta mainittakoon tässä Waltz to Paris sekä Trouble of the world, jonka on tehnyt tunnetuksi Mahalia Jackson.

Photo Petri Kipinä

Aino Venna

Saara Aalto                                                                  Paleface

Photo Petri KipinäPhoto Petri Kipinä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aino Vennan jälkeen päälavalle nousivat vielä Saara Aalto sekä Don Johnson Big Band. Muhkean äänen omaava Aalto esitti keikkansa alkuun viisi balladia mikä on mielestäni turhan paljon. Hieman vauhdikkaampaa menoa jäi kaipaamaan. Don Johnson Big Band oli puolestaan totutun vauhdikas. Lavalla orkesterin kanssa nähtiin myös Emma Salokoski. Yhtyeen suurin hitti taitaa edelleen olla One MC, one delay.

Photo Petri Kipinä

Emma Salokoski ja  Don Johnson Big Band

Photo Petri Kipinä

Von Hetrzen Brothers

Photo Petri Kipinä

Erja Lyytinen

Lauantain parasta antia tarjoili alkuillasta Päälavalle noussut Paleface & Räjähtävä Nyrkki. Suoraan Porin Jazzeilta Hietalahteen saapunut orkesteri vakuutti tiukalla soitollaan ja kantaa ottavilla sanoituksillaan. Keikan aikana terveisiä lähti niin Jyrki Kataisen kuin Jorma Ollilankin suuntaan. Päättäjät ovat erkaantuneet arkitodellisuudesta ja nuoria ei kiinnosta koska päättäjiä ei kiinnosta heidän ongelmansa. Mutta valon kautta eteenpäin, kuten Paleface totesi puheenvuoronsa päätteeksi. Megahitti Helsinki-Shangri-La kuultiin heti alkuun. Kun saapuu elokuun yö, Ikivanhat tekosyyt (Kadotettujen mantra), Miten historiaa luetaan?, siinä muita konsertin parhaita paloja. Tämän jälkeen Päälavalle noussutta Erja Lyytistä on kehuttu mainiona kitaristina. Nyt minäkin ymmärrän hieman paremmin miksi. Tämänkertaisen Tall Ships Racesin musiikkitarjonnan päätti Von Hertzen Brothers. Energisesti rokannut yhtye näytti, että lavakunto on kunnossa. Veljekset esiintyivät vapautuneen oloisesti ja saivat innostuneen vastaanoton.

Musiikinharrastaja laivoihin tutustumassa

Photos Petri Kipinä

Brasilialainen Cisne Branco                  Meksikolaisen Cuauhtemoc ylväs keulakoriste

Photos Petri Kipinä

Juhlaraha                                      Värisavutulitus esitettiin ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa

Itse en lähtenyt tähän tapahtumaan pelkästään mainion musiikkitarjonnan takia. Minua ovat suuret purjelaivat kiehtoneet aina. Niissä on jotain niin kaunista ja ne ovat kuin muisto menneiltä ajoilta. Ajasta, jolloin merirosvot aiheuttivat pelkoa maailman merillä. Tämänkertaisessa tapahtumassa erityisesti yksi suurista laivoista muistutti ulkonäöltään merirosvoalusta. Ruotsalainen täystakiloitu Götheborg oli vaikuttava näky. Alus on replika eli kopio Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian samannimisestä purjealuksesta. Alkuperäinen alus upposi vuonna 1745 Göteborgin edustalle. Replika laskettiin vesille vuonna 2003. Götheborgin lisäksi muita vaikuttavia aluksia Hietalahdessa olivat ainak

MUSIIKKILINKIT:

DEEP PURPLE

http://www.youtube.com/watch?v=BEWYRRaxFhU

http://www.youtube.com/watch?v=gZ_kez7WVUU

http://www.youtube.com/watch?v=PfAWReBmxEs

BUENA VISTA SOCIAL CLUB

Veinte anos:

http://www.youtube.com/watch?v=VRlxgW5yzVU

Gracias:

http://www.youtube.com/watch?v=Bjji9hN9e_M

Quizas quizas quizas:

http://www.youtube.com/watch?v=SEQpp2xvWY0&list=PLBF3C106E2DC1B64C

KISS

http://www.youtube.com/watch?v=kNGNLo8K6Fk

JUDAS PRIEST

http://www.youtube.com/watch?v=mIC7KQPDuDc

NEIL YOUNG

Rockin' in the free world

http://www.youtube.com/watch?v=PdiCJUysIT0 (Preview)

Heart of gold

http://www.youtube.com/watch?v=7fXaC07X5M8 (Preview)

Walk like a giant

http://www.youtube.com/watch?v=XkSUSf_CYNI (Preview)

OZZY OSBOURNE

http://www.youtube.com/watch?v=rPo5jTQ39eE

GREEN DAY

http://www.youtube.com/watch?v=r00ikilDxW4

EVA DAHLGREN

http://www.youtube.com/watch?v=-02uHyU-rjs

http://www.youtube.com/watch?v=RSgwYzH6_hU

MARIZA

http://www.youtube.com/watch?v=6Iapqgekl3I

QUEENS OF THE STONE AGE

http://www.youtube.com/watch?v=C9OfBcjyxKY

OLLI HERMAN, RECKLESS LOVE

http://www.youtube.com/watch?v=zxpELoYyIkYV

WITHIN TEMTATION

http://www.youtube.com/watch?v=JwWRUVVadQg

http://www.youtube.com/watch?v=uy_UmgjXGk8

http://www.youtube.com/watch?v=gEgXDhiayz4

SADE

http://www.youtube.com/watch?v=4TYv2PhG89A&ob=av2e

http://www.youtube.com/watch?v=15WDBuvovXo&ob=av2e

http://www.youtube.com/watch?v=E2pFLZIrFqU&ob=av2n

THE ARK

http://www.youtube.com/watch?v=bMfgcH3efqs

BON JOVI

Bon Jovi Helsingissä:

http://www.youtube.com/watch?v=4wS0FijedPE&feature=related

Muita:

http://www.youtube.com/watch?v=WD1mQPiVaJ4

http://www.youtube.com/watch?v=mh8MIp2FOhc

http://www.youtube.com/watch?v=uCg2BoKiuOM

SAUNA OPEN

esiintyjiä


Helloween: http://www.youtube.com/watch?v=XdF00aAgH6o

Ozzy: http://www.youtube.com/watch?v=hr4UYfF2Y_8

Turisas: http://www.youtube.com/watch?v=7woW7DmnR0E

Cavalera Conspiracy: http://www.youtube.com/watch?v=0350SogJcOM

Joey Belladonna (Anthrax): http://www.youtube.com/watch?v=uGHsxMqpL0c

Doro: http://www.youtube.com/watch?v=lQpWa_bfK4A

Saxon: http://www.youtube.com/watch?v=6Q62pt7Umq4

Queensryche: http://www.youtube.com/watch?v=jhat-xUQ6dw

Accept: http://www.youtube.com/watch?v=req-oDf2ZRc


{snoobi}